Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa vessatarinoita punatukkaisista tytöistä
Kommentit (3)
Olipa kerran punatukkainen tyttö ja vessa. He elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Teh Enb.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punatukkainen tyttö kävi vessassa ja tuli sen pituinen se.
🚽💨 Punatukkainen Paula ja Aikakaikkinen Pönttöpakokauhu 💨🚽
Olipa ihan tavallinen tiistai kunnes se lakkasi olemasta tavallinen.
Punatukkainen Paula heräsi siihen, että hänen vatsansa kuulosti siltä kuin siellä olisi järjestetty täysimittainen hevosenkengänheittokilpailu. Koko huone tärisi kuin pesukone, jonka sisälle oli laitettu tiiliseinä.
EI EI EI! Paula huusi ja ponnahti pystyyn.
Vatsa vastasi: BLOOOOORP.
Se ei ollut tavallinen pieruvaroitus. Se oli 41. asteen vessahälytys, taso: välitön evakuointi.
Paula syöksyi ulos huoneestaan kuin häkäpallo, juoksi portaat alas, kaatui sohvalle, ponnahti sohvalta takaisin pystyyn kuin trampoliinilla ja liukui lattialla sukkakelkkailuna kohti vessaa.
Mutta SE OLI VARATTU.
Hänen pikkuveljensä Kalle lauloi oven takana:
Minä en tule ulos ennen kuin olen rakentanut TÄYDELLISEN paperirullan linn
KRRROOOOHHHHH! sanoi Paulan vatsa.
Lopeta linna, anna ovi! Paula ulvoi.
Mutta Paula ei luovuttanut.
Ei tänään.
Ei tämän mahakaapin kanssa.
Hän juoksi ulos pihalle kuin punatukkainen meteori.
Naapurit katsoivat, kun hän pinkoi läpi pensasaidan, ylitti trampoliinin yhdellä hypyllä ja syöksyi pihan perälle kohti legendaarista Ulko-WC:tä, jota kukaan ei ollut käyttänyt sitten vuoden 1998 Suuren Ampiaisen.
Paula tempaisi oven auki
ja sisältä kuului:
BZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ!
Ampiaiset tuijottivat. Paula tuijotti.
Vatsa murahti kuin ärtynyt ukkospilvi.
Hyvä on, Paula sanoi juhlallisesti. Te ette pidättele minua.
Hän otti kolme reipasta askelta taaksepäin.
Syöksyi.
Juoksi.
Hyppäsi.
Ja laskeutui ulkohuussin sisään sellaisella voimalla, että ampiaiset pakenivat maapallon kiertoradalle.
Ovi paukahti kiinni.
Hiljaisuus.
Sitten koko ulkohuussi tärähti kuin pieni raketti lähdössä avaruuteen.
Naapuri Aulikki sanoi aidan yli:
Sehän oli taidetta.
Punatukkainen Paukku-Paula ja tuulen voima
Olipa kerran pieni punatukkainen tyttö nimeltä Paula, jonka hiukset näyttivät aina siltä kuin niissä olisi vähän ukkosta. Paula oli iloinen, utelias ja tunnettu siitä, että hänen vatsansa osasi joskus puhua omalla tavallaan.
Eräänä päivänä Paula oli matkalla kouluun, kun vatsassa alkoi kuplia.
Voi ei, Paula mutisi, toivottavasti en joudu tuulettamaan keskellä luokkaa.
Mutta vatsalla oli omat suunnitelmansa.
Kun Paula istui pulpettiin, opettaja aloitti aamun:
Hyvää huomenta kaikille!
Kaikki vastasivat, mutta samalla hetkellä Paula tunsi, että hänen vatsansa nousi vastalauseeseen
Prrrrr-PUP!
Luokka hiljeni. Paula punastui lähes yhtä punaiseksi kuin hiuksensa.
Sitten takapenkiltä kuului:
WOW! Kuka päästi ilmapallon irti?
Koko luokka repesi nauruun myös Paula. Hänen helpotuksekseen opettaja vain hymyili ja sanoi:
Parempi ulkona kuin sisällä. Luonto kutsuu meitä kaikkia joskus.
Paula päätti, ettei häpeäisi enää.
Seuraavan kerran kun vatsassa kupli, hän sanoi ylpeästi:
Anteeksi, se oli vain minun sisäinen tuulivoimalani!
Ja siitä päivästä lähtien luokalla oli uusi sanonta:
Paulan tuuli hyvä mieli.