Onko kukaan muu täällä niin vanhanaikanen, että on antanut lapsilleen toiseksi nimeksi omansa ja miehensä toiset nimet,

Painostusta hieman siihen suuntaan oli, mutta emme halunneet mitään omiamme/suvun nimiä.

on mieheni suvussa perinne, että esikoispojalle laitetaan toiseksi nimeksi isän toinen nimi ja näin on heillä jo usean sukupolven ajan ollut, joten meilläkin on pojalla ja isällä (ja vaarilla) sama toinen nimi. Mielestäni tuo perinne on hieno asia.

Mies halusi sen antaa, muuten ei kyllä ole mitään kirtonimiä ja tuotakaan ei ole aikaisemmin annettu suvussa muille kun nyt meidän kakkoselle

koska lapsilla 2 nimee niin olisi ollu aika tylsää jos kaikilla olisi ollu sama nimi toisena nimenä. näin sai enemmän kivoja nimiä käyttöön. =)

sama toinen nimi kuin äidillään ja mummillaan. Myöskin ensimmäinen ja kolmas nimi löytyvät jo eläneistä sukupolvista tosin tämä selvisi vasta nimen annon jälkeen... Mielestäni ei ole mitenkään vanhanaikaista tai jos onkin niin mitä sitten?? Lapselle sellainen nimi kuin hyvältä tuntuu.

Nimi on myös äidilläni ja hänen tädillä, kolmatta nimeä ei ole.

Sai toiseksi nimekseen isänsä toisen nimen. Kolmatta nimeä ei ole. Minulla ei periaatteessa ole toista nimeä lainkaan, on vain yhdysnimi. Mutta voisin kyllä sen loppuosan antaa tyttärelleni, jos sellaisen joskus saan :) Jos taas tulee toinen poika, niin hänelle etsitään suvusta " oma" nimi (luultavasti isäni ja veljeni toinen nimi). Ei siis saa isänsä nimeä.

suvussa pyörivä nimi.

Tämä nimi on isoisän isoisien nimistä tehty yhdistelmä. Alkuun se tuntui tosi kamalalta mut nyt siihen on jo tottunut. Omaa toista nimeä joka myös tulee suvusta en antaisi omalle lapselleni kun olen sitä itse koko elämän inhonnut. Voisin kuitenkin antaa isoäitini toisen nimen joka myös on kulkenut suvussa jos sitä ei kukaan ehdi ensin antamaan. Meillä kun ei ole lapsia tiedossa ainakaan lähiaikoina. :)

Mutta kaikki käyttää toista nimeä.

Mun mummilla on 2 nimeä, toinen nimi on jatkunut suvussa äidilleni jolla on yhdysnimi sekä tämä mummini toinen nimi, mulla on myös yhdysnimi jonka pääte on sama kuin äidin yhdysnimen pääte ja sitten vielä tämä mummini alkuperäinen nimi.



Omalle tyttärelleni annoimme etunimen joka ei ole yhdysnimi, toiseksi nimeksi tuli äitini isän äidin nimi, kaunis sellainen ja sitten kolmanneksi sopi mainiosti tuo suvussa kulkenut toinen nimemme.



Päätöstä tuki vielä se, että miehen äidillä, siskolla ja myös mummulla on samat toiset nimet, yhden kirjaimen erotuksella tästä meidän suvun nimestä. Päätettin antaa mun suvun nimi kun se on harvinaisempi ja polveutuu suoraan tyttäriltä tyttärille.



Hassu sattuma on myös se, että miehen äidillä ja siskolla on myös yhdysnimet joissa sama pääte. Me ei haluttu tytölle enää yhdysnimirasitetta =)



Toinen lapsi syntyy kesällä ja tytölle on nimi valmiina. Hän ei saa tätä samaa nimeä mutta nyt on myös kierroksessa vanhoja sukulaisten nimiä miehen suvun puolelta. Jos tulokas osoittautuu pojaksi, niin hälle mahdollisesti otetaan sitten miehen toinen nimi tai pappan nimiä..

Kolmatta nimeä ei ole. Tapa antaa isän etunimi pojalle tokaksi nimeksi on kulkenut mieheni suvussa jo pitkään. Oman poikamme nimi ei ole mitenkään sointuva (molemmissa nimissä on kaksi tavua eikä niin kuin yleensä toinen nimi ole pidempi), mutta halusimme pitää kiinni tästä perinteestä. Mieheni suvussa on syntynyt aina vain yksi poika kullekin miehelle, joten sukupolvien ketju on hauskasti nähtävissä lasten nimissä.

vasta yksi lapsi. hän sai " oman" etunimen, minun isäni nimen toiseksi nimeksi ja isänsä toisen nimen (=ukkinsakin nimi) kolmanneksi nimeksi. Eli suvusta kaksi kolmesta.

Meillä suvussa annettu 3 etunimeä jo vaarini isälle.



Seuraavalle jotakin samaa, eli muutama nimi suvusta, ja ei mitä tahansa, vaan läheisiä ihmisiä.

ja miehen suvussa on toiset nimet niitä " perinteellisiä" ja jos olis poika syntyny olis saanu miehen suvun " perintönimen" ja kun tuli tyttö niin sai mun puolelta.

Lapsia meillä on neljä, kahdella on kolme etunimeä, kahdella kaksi.

tytöllä on toisena nimenä minun toinen nimeni, ei kolmatta nimeä. Pojalla vastaavasti miehen toinen nimi, eikä kolmatta nimeä hänelläkään.

Miehen nimi ei kulje suvussa, mutta minun toinen nimeni on sama kuin äidilläni ja hänen äidillään.



Jos lisää tulee lapsia, niin heidän toiset nimet otetaan myös suvusta (isoisät, isoäidit)