Auttaako koulun vaihto kiusattua?

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myöntää, mutta siskoni oli kiusaaja. Kun olimme yläasteikäisiä isä ja äitipuoli, eli siis siskon äiti, kuolivat, tiedän että sisko jatkoi kiusaamista, ehkä enemmänkin koska omasta mielestään hänellä oli siihen oikeus. Noloa, tiedän. Onneksi olin itse eri koulussa.

Toivon, että se olisi kiusaaja joka siirrettäisiin toiseen kouluun, koska kiusaajalle se olisi ihan oikein, mutta se jatkuuko kiusaaminen sen jälkeen on kiinni tietty monesta tekijästä, esimerkiksi ryhmästä ja ympäristöstä missä kiusaaminen tapahtuu, miten kiusaamiseen puututaan ja sitten niistä muista ihmisistä. Meidän tapauksessa sisko päätyi sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoitettiin sukulaisille, mutta ei se tainnut hänen kiusaamistoimintaansa vaikuttaa. Ehkä heidän typerissä piireissään kontakti sosiaalitoimen lastensuojeluun oli jopa jotain plussaa.

"Ehkä heidän typeriasä piireissään kontakti sosiaalitoimen lastensuojeluun oli jopa jotain plussaa"

No ylpeytensä aiheet jokaisella... Ja vaikka yleisen oikeudentajuisuuden näkökulmasta on lohdullista, että melkein kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että nimenomaan se pahantekijä (+kätyrit) täytyisi saada siirrettyä jonnekin muualle, on kuitenkin surullista suorastaan raivostuttavaa, että näin ei kuitenkaan ole. Hyötyykö nämä viranomaiset siitä, että uhri väistää vai onko kyseessä ihan vain asenne ongelma, että alaikäisten keskuudessa tapahtuvat rikokset ei ole "oikea" ongelma vaan lähinnä soo-soo-tuhma-tuhma lässytystä, vaikka aikuisten välillä täysin samalla tilanteessa ei enää lässytetä soo-soo-tuhma-tuhma vaan siihen oletusarvoisesti puututaan. No ainakin terapeuteille riittää töitä lapsuuden traumoista oireilevien asiakkaiden ansiosta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamistilanteissa on kaksi osapuolta, kiusattu ja uhri. Kiusattu rikkoo uhrin rajoja. 

 

Koulun vaihto ei auta, jos uhri jatkaa toimintaansa, eli ei vahvista rajojaan.

Vaikka tuossa on sen verran perää, että kiusaaja=rikollinen valitsee mahdollisimman helpon kohteen, koska kuka nyt itseään vahvemmalta turpaan ottaisi, tuo uhrin syyllistäminen "ei vahvista rajojaan" vain ylläpitää/ruokkii ongelmaa. Koska uhrin syyllistäminen vain ylläpitää ongelmaa, olen silloin tällöin pohtinut kaikkea sitä mikä on yleisen oikeudenmukaisuuden vastaista. Kuten sitä, että lapsien keskuudessa uhri joutuu väistämään vaihtaen koulua.

-Ap

Itseasiassa ei se aina ihan näin mene. Usein ne näkymättömät neutraalit ja ne jotka vaan peesailee kiusaajaa saa olla kiusaajalta ihan rauhassa, koska kiusaaja valitsee uhriksi sen joka häntä syystä tai toisesta ärsyttää.

 

Esimerkiksi minua kiusattiin siitä, että en suostunut kuulumaan mihinkään yhteen tiettyyn porukkaan ja sitoutunut olemaan vain näiden yksien ihmisten kanssa. Uskalsin myös vastustaa kiusaajaa ja olla olematta samaa mieltä hänen kanssaan. Sehän sitten ärsytti tätä kiusaajaa niin kovasti.

Oli motiivi mikä tahansa, on kyseessä kuitenkin halu saada itselleen se valtasuhdeasema. Sen takia mua v*ttaa nämä lässytykset kiusaajan "pahasta" olosta; ihan kuin kiusaajasta yritettäisiin valkopestä uhriksi ja uhrin täytyisi olla joku saatanan terapeutti.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myöntää, mutta siskoni oli kiusaaja. Kun olimme yläasteikäisiä isä ja äitipuoli, eli siis siskon äiti, kuolivat, tiedän että sisko jatkoi kiusaamista, ehkä enemmänkin koska omasta mielestään hänellä oli siihen oikeus. Noloa, tiedän. Onneksi olin itse eri koulussa.

Toivon, että se olisi kiusaaja joka siirrettäisiin toiseen kouluun, koska kiusaajalle se olisi ihan oikein, mutta se jatkuuko kiusaaminen sen jälkeen on kiinni tietty monesta tekijästä, esimerkiksi ryhmästä ja ympäristöstä missä kiusaaminen tapahtuu, miten kiusaamiseen puututaan ja sitten niistä muista ihmisistä. Meidän tapauksessa sisko päätyi sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoitettiin sukulaisille, mutta ei se tainnut hänen kiusaamistoimintaansa vaikuttaa. Ehkä heidän typerissä piireissään kontakti sosiaalitoimen lastensuojeluun oli jopa jotain plussaa.

"Ehkä heidän typeriasä piireissään kontakti sosiaalitoimen lastensuojeluun oli jopa jotain plussaa"

No ylpeytensä aiheet jokaisella... Ja vaikka yleisen oikeudentajuisuuden näkökulmasta on lohdullista, että melkein kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että nimenomaan se pahantekijä (+kätyrit) täytyisi saada siirrettyä jonnekin muualle, on kuitenkin surullista suorastaan raivostuttavaa, että näin ei kuitenkaan ole. Hyötyykö nämä viranomaiset siitä, että uhri väistää vai onko kyseessä ihan vain asenne ongelma, että alaikäisten keskuudessa tapahtuvat rikokset ei ole "oikea" ongelma vaan lähinnä soo-soo-tuhma-tuhma lässytystä, vaikka aikuisten välillä täysin samalla tilanteessa ei enää lässytetä soo-soo-tuhma-tuhma vaan siihen oletusarvoisesti puututaan. No ainakin terapeuteille riittää töitä lapsuuden traumoista oireilevien asiakkaiden ansiosta.

-Ap

Tämä on valitettavasti totta, että usein kiusaajia ymmärretään liikaa, esimerkiksi siskoni tapauksessa ihmiset olivat sitä mieltä että voi että kun hänellä on ollut rankkaa, ja hänen tekemisiään ja vääriä tekojaan katsottiin läpi sormien. Hänen huoltajansakaan eivät olleet varsinkaan aluksi kiinnostuneet tai kykeneväisiä puuttumaan asiaan, yrittivät vain hankkia myötätuntoa siskolle ja oikeuttaa typeriä tekemisiään. Lopulta heidän oli pakko puuttua koska sosiaaliviranomaiset lastensuojelusta puuttuivat jo tilanteeseen ja sijoituksen jatkuminen näillä sukulaisilla oli vaakalaudalla, ilmeisesti joku oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen siskosta. Ei sekään tosin kiusaamista lopettanut, koska kiusaamisen hyväksyjät, muut nuoret samalla luokalla ja koulussa tai koulun aikuiset eivät tehneet oikeastaan mitään.

Jos kiusatulle on ehtinyt muodostua ns. kiusatun identiteetti, niin on suuri riski joutua uudessakin koulussa kiusatuksi. Kiusaajat kyllä huomaavat sen tietyn (yleensä kiusaamisesta aiheutuneen) alistuvuuden ja epävarmuuden yms. 

Se ei ole rangaistus vaan ratkaisu. Koulun tehtävä on opettaa, ei jakaa tuomioita.

Auttaa. Voi saada kokonaan uudet koulukaverit ja ystäviä.  Kiusaajan tai kiusaajien hännystelijätkin jäävät vanhaan kouluun. Suuremmissa kaupungeissa koulun vaihto on helpointa. Vähän täytyy käyttää aivojaan ja neuvoa lasta, miten hänen kannattaa alkaa rakentaa uutta kaveripiiriä uudessa koulussa. Iltaisin alussa mietitään tavoitteet ja strategiat seuraavaa päivää varten.

 

Alussa on tärkeää analysoida luokan hierarkiaa, niin pystyy välttämään uuden kiusaamiskierteen ja parhaimmillaan saavuttamaan vahvan, kaikille ystävällisen ja pidetyn koulukaverin aseman. Älykäs lapsi pystyy tähän parhaiten, vaikka vanhassa koulussa olisi jäänytkin alakynteen.  Ensimmäisessä koulussa kiusattu oli nuorempi ja kokemattomampi ja kerran alkanutta suuntaa oli mahdotonta kääntää, kun kiusaajat olivat olleet jo pitkään johdossa.

Ei yleensä auta. Kiusatuissa on usein ominaisuus/ominaisuuksia, jotka ärsyttävät monia. Osa näistä sitten kiusaa.

Usein kiusaaminen, etenkään pitkäkestoinen, ei ole niin yksinkertainen asia kuin että yksi pääpahis ja 3-5 apupahista käyvät yhden viattoman kimppuun. Kyse on ryhmädynamiikasta ja kohteeksi jäänyt on usein tässä dynamiikassa heikoilla joko lähtökohtaisesti (heikommat sosiaaliset taidot, oppimisvaikeudet tms) tai sitten ihan traumatisoitumisensa vuoksi ei enää pysty toimimaan -> ei reagoi sosiaalisesti (puheen lisäksi ilmeet, eleet, katseen suunnat, asennot) oikein eri tilanteissa, "vuorovaikutuspeli" ei etene sujuvasti.  Tämä ärsyttää muuta laumaa ja provosoi aggressiivisimmat kiusaamaan, eikä neutraalimmissakaan jäsenissä herää riittävästi halua puolustaa kiusattua. Tällaisessa tilanteessa muutaman kiusaajan poisto ei oikeasti paranna kiusatun sosiaalista asemaa yhtään ja hänellä on iso riski jäädä vähintään syrjäänjätetyksi jatkossakin.

Tää on epäkorrekti mielipide, mutta mun mielestä jokaiselle pitempään kuin 1-2 kk kiusatulle olisi hyvä järjestää esim. kuraattorin tai psykologin kanssa sosiaalisten taitojen valmennusta, miten löytää ja vahvistaa paikkaansa yhteisössä. Yli 6 kk kestäneissä tilanteissa usein luokan/koulunvaihto sopivalla hetkellä (tuen jatkuessa) olisi hyvä juttu. Olen nähnyt liikaa niitä järkähtämättömän oikeudentuntoisia vanhempia, jotka hakkaavat päätään seinään "meidän lapsi ei ole tehnyt mitään väärää"-asenteella, ja lapsi kärsii sitten  peruskoulun loppuun ilman että tuota osalle ihan hyvin toimivaa koulunvaihto-optiota edes yritetään.

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaaminen, etenkään pitkäkestoinen, ei ole niin yksinkertainen asia kuin että yksi pääpahis ja 3-5 apupahista käyvät yhden viattoman kimppuun. Kyse on ryhmädynamiikasta ja kohteeksi jäänyt on usein tässä dynamiikassa heikoilla joko lähtökohtaisesti (heikommat sosiaaliset taidot, oppimisvaikeudet tms) tai sitten ihan traumatisoitumisensa vuoksi ei enää pysty toimimaan -> ei reagoi sosiaalisesti (puheen lisäksi ilmeet, eleet, katseen suunnat, asennot) oikein eri tilanteissa, "vuorovaikutuspeli" ei etene sujuvasti. Tämä ärsyttää muuta laumaa ja provosoi aggressiivisimmat kiusaamaan, eikä neutraalimmissakaan jäsenissä herää riittävästi halua puolustaa kiusattua. Tällaisessa tilanteessa muutaman kiusaajan poisto ei oikeasti paranna kiusatun sosiaalista asemaa yhtään ja hänellä on iso riski jäädä vähintään syrjäänjätetyksi jatkossakin.

 

 

 

Tää on epäkorrekti mielipide, mutta mun mielestä jokaiselle pitempään kuin 1-2 kk kiusatulle olisi hyvä järjestää esim. kuraattorin tai psykologin kanssa sosiaalisten taitojen valmennusta, miten löytää ja vahvistaa paikkaansa yhteisössä. Yli 6 kk kestäneissä tilanteissa usein luokan/koulunvaihto sopivalla hetkellä (tuen jatkuessa) olisi hyvä juttu. Olen nähnyt liikaa niitä järkähtämättömän oikeudentuntoisia vanhempia, jotka hakkaavat päätään seinään "meidän lapsi ei ole tehnyt mitään väärää"-asenteella, ja lapsi kärsii sitten peruskoulun loppuun ilman että tuota osalle ihan hyvin toimivaa koulunvaihto-optiota edes yritetään.

Vaikka koulun vaihto auttaisikin, pitää silti siitä huolimatta antaa rangaistukset myös niille päätekijöille. Vaikka meillä rikosvastuu alkaa vasta niin myöhään kuin 15-vuotiaana, olisi kyllä laitokseen sulkeminen lähin vastine vankilalle

-Ap

Totta kai voi auttaa. :)

Kiusaaja sen sijaan kiusaa todennäköisesti paikasta riippumatta, joten tärkeämpää olisi puuttua kiusaajan käytökseen, persoonaan ja syihin ja esim. terapian kautta saada muutettua vääriä toimintamalleja ja huonoa käytöstä.

Aikuisen Malli on tärkeä. Jos se puuttuu, tai aikuinen itse pyrkii hoitamaan asiat kiusaten muita, ei voi lapseltakaan vaatia muuta. Jostain syystä moni ei tätä tärkeää asiaa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaaminen, etenkään pitkäkestoinen, ei ole niin yksinkertainen asia kuin että yksi pääpahis ja 3-5 apupahista käyvät yhden viattoman kimppuun. Kyse on ryhmädynamiikasta ja kohteeksi jäänyt on usein tässä dynamiikassa heikoilla joko lähtökohtaisesti (heikommat sosiaaliset taidot, oppimisvaikeudet tms) tai sitten ihan traumatisoitumisensa vuoksi ei enää pysty toimimaan -> ei reagoi sosiaalisesti (puheen lisäksi ilmeet, eleet, katseen suunnat, asennot) oikein eri tilanteissa, "vuorovaikutuspeli" ei etene sujuvasti.  Tämä ärsyttää muuta laumaa ja provosoi aggressiivisimmat kiusaamaan, eikä neutraalimmissakaan jäsenissä herää riittävästi halua puolustaa kiusattua. Tällaisessa tilanteessa muutaman kiusaajan poisto ei oikeasti paranna kiusatun sosiaalista asemaa yhtään ja hänellä on iso riski jäädä vähintään syrjäänjätetyksi jatkossakin.

 

Tää on epäkorrekti mielipide, mutta mun mielestä jokaiselle pit

Yleensä kyllä ne ongelmat sosiaalisissa taidoissa on kiusaajilla, ei kiusatuilla.