Lue keskustelun säännöt.
Tyttö tulossa ja sekoan surusta.
28.11.2025 |
Olen aivan pois tolaltani. Sain juuri rakenneultrassa tietää, että meille on tulossa tyttö. Olen itkenyt koko päivän.
Tuntuu jo nyt, etten pysty millään rakastamaan tätä lasta enkä tiedä, mitä ihmettä voisin hänelle opettaa. Olen itse nainen, mutta en ole ikinä pitänyt tyttölapsista.
Olen ollut paljon tekemisissä lasten kanssa, mutta minulle ei vain synny mitään yhteyttä tyttöihin. Minulla on ollut pienestä asti jokin OFF-kytkin en vain osaa ottaa kontaktia heihin enkä osaa olla heidän kanssaan.
Odotin niin paljon poikaa.
Kommentit (14)
Mulla oli vähän samanlainen suhtautuminen poikiin, mutta onneksi syntyi tyttö.
Kantsii ehkä puhua jonkun asiantuntijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on trolli, odotat vastauksia: kasvavat siitä pojan. Ei mekkoja jne. 😄
No siinä on ollu 50/50 mahdollisuus tulla tyttö etkö sitä tienny😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on takuulla joku näsäviisas, ruma v#ttuilija tyyliin pikku myy. Anna se adoptioon tai myy pe da reille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapa itsesi, saasta, mutta vasta sen jälkeen kun olet antanut lapsesi adoptioon. Hän ansaitsee paremman äidin kuin kaltaisesi arvoton ja sieluton emakko.
Terapia auttaa. Oletko itse kohdannut vähättelyä, vihaa tai hyväksikäyttöä siksi, että olet tyttö? Joku trauma sinulla on taustalla. Kannattaa käsitellä se terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyiskö enää abortoimaan, siis itse?
Tee abortti.
Kukaan ei ole ansainnut syntyä tuollaiselle äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siunausta. Terapia voisi olla hyvä.
Aina voit vauvan antaa adoptioon. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisinko asiallisia vastauksia tää on mulle todella kipee asia, enkä haluu lisää ristiinnaulitsemista.
Mä en voi lakata itkemästä varsinkin kun mul on keskeytys takana josta en koskaan topipunut ja oli poika tulossa. Suren sitä vieläkin aivan valtavasti.
Mieskin halus pojan.
Mun suurin pelko on etten tunne tätä lasta kohtaan yhtään mitään. Kuten kirjoitin niin on ollut jo tarpeeksi kipeetä ja monimutkaista olla nainen niin vihoviimeistä oli nyt tää.
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa. Oletko itse kohdannut vähättelyä, vihaa tai hyväksikäyttöä siksi, että olet tyttö? Joku trauma sinulla on taustalla. Kannattaa käsitellä se terapiassa.
Mua on kiusattu, jäänyt ulkopuolelle kaikista naisryhmistä jopa aikuisenakin. Rikkinäinen yhteys oma äidin kaa joka ei oo osannut mulle edes puhua naiseudesta.
Koen naishahmot hyvin vieraiksi. Mulla on enemmän mieskavereita kuin naiskavereita.
Olisko kannattanut jättää se lapsi tekemättä? Oli kuitenkin fifti fifti tsäänssit tässä.