Pitkä parisuhde ja sen raskaus
Sanotaan että pitkät parisuhteet ovat raskaita, etenkin ne nuorena alkaneet joissa keskeistä kasvua vielä tapahtuu. Ja mitä sitten tapahtuu kun toinen alkaakin elää toisella tavalla, ero?
Entäpä keski-ikään yltäneet pitkät parisuhteet, onko niissä tunne että kaikki on jo nähty, mutta yhdessä sinnitellään vaikka hienot on muualla? Mitä kokemuksia pitkistä parisuhteista ( yli 10-15- vuoden suhteet)?
Onko helpompaa olla yhdessä sen high school sweetheartin kanssa keski-iän yli, kuin vaikkapa aloittaa pitkä parisuhde reilusti aikuisena? Tavallaanhan toinen on ensimmäisessä vaihtoehdossa nähnyt toisen kasvun ja toisessa aikuisena alkaneessasuhteessa toimintatavat ovat aika vakiintuneita, ja toista voi olla vaikea ymmärtää tai entä jos suhde ei muutu turvalliseksi missään vaiheessa noiden tai muiden asioiden vuoksi? Kokemuksia?
Kommentit (14)
Ei tää mitään raskasta ole. Puoliso lähti viikonlopuksi muualle ja minä olen töissä. Tosin kiva kun saan nukkuessa ottaa myös hänen peiton ja sit kuorsaan kahden peiton alla.
Itse löysin elämäni rakkauden 30-vuotiaana, ja koen, että olemme pysyneet melko lailla samoina ihmisinä näiden 20 vuoden ajan. Ne asiat, joihin alun perin rakastuin, ovat edelleen näkyvillä, ja samoin ne alun vaaran merkit.
Kumppanillani on addiktiivinen luonne, mutta hän on kovasti tehnyt töitä asian kanssa. En voi sanoa, etten olisi tiennyt mitä saan. Päivä kerrallaan, edelleen rakastuneena.
Riippuu varmaan kenet on alunperin kohdannut. Sekä siitä onko muuttuminen hyvä vai huono asia ja mihinpäin kasvu tapahtuu. Joskushan se voi olla hyvä asia että kasvaa ja kehittyy. Sisin pysyy samana, jos tunnet oman puolison kanssa henkisen yhteyden, saat rauhan hänen kanssaan <3
Raskas parisuhde varmaan tuntuukin pitkältä jo 10 vuoden jälkeen viimeistään.
itse olen ollut samassa parisuhteessa 28 vuotta, eikä se tunnu vieläkään pitkältä eikä raskaalta.
Vaikeaa verrata, kun ei ole kokemusta kuin yhdenlaisesta pitkästä parisuhteesta.
Siinä on menty yhteen suht aikuisina, molemmilla aiemmat pitkähköt seurustelut takana. Molemmat ovat kasvaneet suhteen aikana, toinen enemmän urallaan ja ammatillisesti, ja toinen enemmän henkisesti. Siitä seuraa, että on paljon yhdistäviä, mutta myös erottavia tekijöitä.
Siinä on varmaan puolensa, että on kokenut toisenlaista elämää ennen suhdetta. Silti on ollut pettämistä, johon suhde sitten päättyi.
Suhde on aina uskonloikka. Käytännössä näkee, millaiseksi itse ja se toinen osoittautuu.
Huono parisuhde on raskas. Sellaisesta on kokemus 20 vuoden ajalta. On kokemus myös hyvästä ja rakastavasta suhteesta. Se on kestänyt nyt yhdeksän vuotta.
Ei ole kokemusta kuin tästä omasta 20 vuotta kestäneestä suhteesta, joka alkoi kun oltiin 16. Ei tämä mitenkään raskasta ole ollut. Eikä toinen ole mitenkään perustavanlaatuisesti muuttunut. Sama ihminen hän on kuin silloin 16-vuotiaana.
Me ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Kolmessa erässä. Kahdesti ollaan siis "erottu" mutta palattu yhteen koska ei olla pystytty olemaan erossa. Liikaa rakkautta.
Nyt tulemme varmastikin pysymään yhdessä. En koe pitkää suhdetta raskaaksi, koska toisen tuntee jo lähes läpikotaisin. Tuntee historian, taustan, perheen, tietää miksi toinen reagoi asioihin tietyllä tapaa jne. Usein tietää jopa toisen ajatukset ilman että toinen niitä sanoo. Tai näkee sekunneissa toisen ilmeestä, jos hänellä on ollut huono työpäivä.
Raskaaksi kokisin sen, jos pitäisi alkaa uuteen parisuhteeseen! Tutustua uuteen ihmiseen josta et tiedä mitään. Opetella tapoihin, tavata sukua ja yrittää päästä kärryille suvun erikoisuuksista. Huh mikä homma!
Ei. Paljon helpompaa on kiivetä kriisien yli sen oman puolison kanssa.
High school sweetheart jutut voi olla henkisesti aivan saatanan raskaita jos niikseen tulee. Opettavaisia.
Toki jos onnistuu keski-ikään asti niin on nähnyt sen ihmisen jokaikisen puolen ja tuntee sen läpi kotaisin. Syvää rakkautta silloi
Vierailija kirjoitti:
Raskas parisuhde varmaan tuntuukin pitkältä jo 10 vuoden jälkeen viimeistään.
itse olen ollut samassa parisuhteessa 28 vuotta, eikä se tunnu vieläkään pitkältä eikä raskaalta.
Just tässä miehen kanssa mietittiin, että miten niin 28 vuotta oltu yhdessä...? Mihin se aika meni? Vaan sujahtanut. Lapset juuri muuttaneet pois ja me ollaan "ihan kakaroita vielä". :D Olihan niitä tiettyjä hankalia vaiheita kun lapset olivat pienempiä, mutta aika kullannut sen vaiheen ja ollaan valmiina tutkimaan maailmaa kahdestaan vaihteeksi.
N53
Vähän paha verrata aikuisena alkaneenseen suhteeseen, kun ollaan oltu yhdessä lukiosta saakka ja molemmilla aikoinaan ensimmäinen seurustelusuhde. Tässä on menty 25 vuotta ja ollaan toistemme parhaat ystävät ja sielunpuolikkaat.
Voin rehellisesti sanoa olevani rakastunut mieheen vielä 25 vuoden jälkeenkin, ehkä jopa enemmän kuin suhteen alussa. Parasta päivässä on viettää aikaa yhdessä.
Mä olen myös rakastunut edelleen. Ja mies minuun mutta en tiedä mikä on riippuvuutta, mikä rakkautta. Yhdessä kuitenkin on päätetty pysyä.
Ei suhteita voi noin vertailla.