Lue keskustelun säännöt.
Olen tapaamassa vanhempani, joka joko uhriutuu ollessaan selvinpäin tai kännissä on kunnon diiva/syyllistäjä. Tilaisuus avautua?
28.11.2025 |
Tuli rajat täyteen kaiken paskan jälkeen enkä ole juuri ollut tekemisissä. Välillä olemme soitelleet, välillä olen myös ikävöinyt mutta ennenkaikkea olen suojellut itseäni siltä raskaalta vuorovaikutukselta, joka saa aivotkin solmulle.
Nyt olemme mahdollisesti tapaamassa ja mieli sekä hermosto varautuu ja valmistuu. Hän on selvinpäin mutta silloin on todella uhrimentaliteetissa. Todella raskas masennus harteilla ja vaatii sympatiaa. Joo, inhimillistä mutta kun olen koko ikäni aiemmin silitellyt päätä, yrittänyt ymmärtää, tukea eikä mikään muutu. Pahentunut vaan. Sitten hän ryyppää ja tekee ihan valtavan kamalia asioita, haukkuu, on aggressiivinen, diiva, ei välitä mistään, aiheuttaa sekasortoa, uhriutuu, syyllistyy. En jaksa enää.
En tahtoisi nähdä häntä mutta koska nyt on eräs tilaisuus tuloillaan niin ehkä näemme. Olen miettinyt olisiko nyt aika avautua koko perheen kesken niin perusteellisesti kuin mahdollista, ilman minkäänlaista pään silittelyä. Sisarukseni edelleen silittelee päätä ja ovat mielestäni mahdollistajia. Minä en suostu siihen enää.
En halua haukkua vaan tahdon vain ilmaista, että minulla on rajani ja jos hän ei suostu hakemaan apua ja ottamaan itse vastuuta asioistaan niin ei välimme muutu. Tiedän että hän tulee kaatamaan murheitaan ja masennustaan meille taas olemuksellaan mutta en jaksa enää kuunnella sitä.
Kommentit (7)
Olen kyllä aiemmin sanonut myös että hänen pitäisi hakea apua mutta ei vain ota kuuleviin korviinsa. Mikään ei muutu. Nyt näemme pitkästä aikaa ja kun siellä on kaikki lapsensa niin ajattelin avautua ihan kaikkien kesken enkä enää vain olla kuin kaikki olisi ihan hyvin ja normaalisti. Kun ei ole. Taustalla on ihan jopa rikoksia vanhempani toimesta ja ihan sairaita juttuja. Siksi olen etääntynyt lähes täysin. Silti pitäisi vain ymmärtää ja tukea kun hänellä on niin vaikeaa, ei käy. Minusta on parempi vain sanoa suoraan että joko tuo uhriutuminen loppuu ja hakee vihdoin apua, ottaa vastuun itsestään tai sitten saa ihan yksikseen ryypätä itsensä vaikka hengiltä. On jo kyllä sairas fyysisestikin että valitettavasti siihen suuntaan on menossa. Toisen vanhemman menetin jo alkoholismille. En jaksa tätä vtun feikkaamista ja sopeutumista sekä hiljaisena pysymistä enää. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista helpoina itsellesi mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei ongelmaisen vanhemman kanssa koskaan pääse mihinkään ns. kaiken puhdistamaan loppukeskusteluun.
Kuulostaa ihan mun ex miesystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tilaisuus? Jonkun syntymäpäivät? Häät? Joulu? Miksi haluat käyttää juhlat riitelyyn? Arveletko tuon tyyppisen henkilön muuttuvan? Ymmärtävän omaa käytöstään? Alkoholistit kiistävät kaiken ja syyttävät muita.
Ei ne ole juhlat. Perheen keskeinen hetki, jossa näemme. No et tiedä kokonaisuutta. Se on sairas. Enkä minä ainakaan jaksa enää vain sopeutua. - ap
En tiedä. Toisaalta hyvä, että sanoisit kerrankin miltä sinusta tuntuu. Miltä sinusta tuntuisi sen jälkeen kun olisit avautunut? Jos hyvältä, tee se. Jos se aiheuttaa moraalista krapulaa, itseinhoa, masennusta, traumojen aktivoitumista tms. niin jättäisin tekemättä. Avautuisin terapeutille. Miksi ylipäätään näet vanhempaasi jos koet noin? Minulle kävi samoin nuorena enkä tajua edelleenkään, miksi olin yhteydessä ja jopa välillä autoin kerran parissa vuodessa hakemalla sairaalasta tms. Nykyaivoilla ja elämänkokemuksella en tekisi niin. En näkisi lainkaan. Ja alkoholisteille on turhaa puhua elleivät ole raitistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon omalle vanhemmalle sanonut asioista joita on hampaankolossa. Vastaus aina sama: ei ole tapahtunut, minä olen sinusta lapsena huolehtinut joten sinun täytyy kunnioittaa, kyllä saa kaljaa juoda jne. Olin vuosia puhumatta koska en jaksanut tuota pazkaa enää ja lopulta hellyin sitten silloin tällöin vastaamaan koska syyllistys ja painostus oli niin kova että minä teen väärin koska en rakkaalle vanhemmalle vastaa.
Eivät tuollaiset ihmiset koskaan muutu kun eivät näe ongelmaa itsessään vaan kaikissa muissa. Siedän nähdä kerran vuodessa jos sitäkään. Suosittelen ajattelemaan itseään js tekemään päätöksiä sen mukaan.
Mikä tilaisuus? Jonkun syntymäpäivät? Häät? Joulu? Miksi haluat käyttää juhlat riitelyyn? Arveletko tuon tyyppisen henkilön muuttuvan? Ymmärtävän omaa käytöstään? Alkoholistit kiistävät kaiken ja syyttävät muita.