Miten pian vanhempasi muistisairaus eteni?
Saiko hän lääke- ja tai muuta hoitoa? Oliko apua?
Kommentit (13)
Miten nopeasti vanhempasi muistisairaus eteni? Anteeksi. Oli pakko korjata. Miksei musta tullut äikänopea?
Erilaisia oireita muistisairaudesta oli ollut ehkä kolme vuotta. Muistitestistä ja Alzheimer-diagnoosista kuolemaan meni vähän yli vuosi. Lääkkeestä ei ollut mitään apua. Kuolemaa joudutti, se että hän ei tuntenut enää nälkää tai janoa ja tuputtaminenkaan ei enää lopussa tehonnut. Munuaiset lakkasivat toimimasta.
5v tasaista alamäkeä menty. Loppua ei näkyvissä vielä. Ei lääkitystä.
Äidin sairaus havaittiin viime vuoden toukokuussa. Onneksi ei pahempaa ehtinyt tapahtua kun löydettiin kotoa kaatuneena, oli sekava joten ei tiedetä milloin sairaus on alkanut, ensin pärjäsi kotipalvelun ja ruokapalvelun ja meidän avulla. .Taas kaatui tänä vuonna kesällä, jalat eivät ole toimineet sen jälkeen ja pääsi palvelukotiin. Viihtynyt hyvin. 90v
Kolme vuotta diagnoosista hautaan.
Tässä nyt seuraillaan. Pari vuotta on ollut oireita, joita itse on ottanut puheeksi. Saamattomuutta, aamuaivosumua, hermostumista muutosten kanssa, heikkoa oloa. Ei siis muistiongelmia sinänsä, mutta uusien asioiden oppimisessa haasteita. Esim. uusi hilavitkutintelkka vaati useamman illan opettelun.
Hakeutui itse muistitestiin, ja muistilääkärille. Aivokuvissa ei muistisairauksiin liittyviä jälkiä, mutta tietyille oireille tuli selitys, aivoissa pieni "epämuodostuma". Verikokeista sitten dg. Lääkitys aloitettiin, nyt odotellaan, onko hyötyä. Mummolla sairaus eteni hitaasti, eikä koskaan ehtinyt "terminaalivaiheeseen".
Luulen että meissä kaikissa on tämä sama sisäänrakennettu kuolemisen prosessi. Näin äidissäni tämän haluttomuuden syödä ja kuihtumisen. Kuoli puoli vuotta sen alusta, eikä osoittanut enää kiinnostusta elämään loppuaikoinaan. Toinen asia on ennen sitä ollut dementia tai Alzheimerin tauti.
Isälläni lääkehoito paransi tilannetta muutaman vuoden, mutta nyt sairaus etenee nopeasti. Isäni on 88-vuotias.
Äitini sai Alzheimer diagnoosin 2007. Lääkkeet varmasti hidastivat etenemistä mutta tasaista alamäkeä eteni. Kuoli 2 kk sitten 90 vuotiaana. Viimeiset 5v asui hoivakodissa. Eteneminen on hyvin yksilöllistä.
Oireita on ollut nyt n. 8kk ja muistitestit ym vielä kesken eli ei diagnoosia eikä siten lääkitystäkään vielä, mutta kyllä menee vauhdilla huonommaksi. Hurjaa koska viime jouluna oli vielä aivan normaalin puuhakas oma itsensä ja sitten vain 3kk myöhemmin ihmetteli kuinka aamupuuro syödään ja samana iltana sitten kaatui pahasti. On kuvattu aivot kun tietenkin päivystykseen ja sairaalaan joutui, mutta muuta ei näkynyt kuin merkkejä edenneestä muistisairaudesta.
Hirveän hankalaa ja hidasta on saada apua.
Meillä eteni niin, että kuulo heikkeni. Sen takia oli vaikea ymmärtää, että myös muistissa vikaa. Jotenkin kaikki ajattelivat, että hölmöily johtuu siitä kun ei kuule. Kerran oltiin syömässä ravintolassa. Vanhempani käveli suoraan linjastolle, otti ruokaa ja menin pöytään syömään. Minä tulin perässä ja sanoin, että miten sinä noin maksamatta tulet pöytään. Hän kysyi, että mitä? Toistin uudestaan. Hän kysyi, että mikä on maksamatta? En jaksanut enää selittää, vaan kävin kassalla maksamassa ja liityin seuraan syömään. Silloin jotenkin huolestuin, että ei tämä normaalia huonosta kuulosta johtuvaa ole. Sitten muistihoitajalta sai lähetteen lääkäriin, lääkäri heitti pallon muistihoitajalle, että pitää seurata. Olin niin vihainen. Seurata! Kun ei uskota mitä läheiset kertovat. Noin 3 kk päästä tuli kutsu pään kuvaukseen. Siellä todettiin isojakin vaurioita aivoissa, verisuoniperäinen muistisairaus. Ei annettu lääkettä, mutta kolesterolilääkettä ja verenpainelääkettä lisättiin. En muista tuliko muitakin lääkkeitä, kun en sitä ole hoitanut. Muistikerhossa hän alkoi käydä 2 kertaa kuussa, mikä oli mukava lisä elämään ja tuntui, että vertaistuki aluksi piristi. Noin 2 vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten oli harhaillut öisin ulkona. Ei voinut asua enää kotona. Kuoli nyt kesällä, syy ei liittynyt muistisairauteen, oli sairauskohtaus.
Hyvin hitaasti eteni ensimmäiset vuodet, viimeiset 5 vuotta eteni nopeasti. Sai lääkehoitoa, mutta siitä ei ollut juurikaan apua.