Onko yleistä, että sisaruksilla on todella erilainen kokemus/näkemys omista vanhemmistaan?

On

Sisaruksillahan ei koskaan ole täysin samanlainen kokemus vanhemmistaan. Lapset herättävät vanhemmissaankin erilaisia tunteita ja ovat yksilöitä. Sitäkään ei saisi oikein ääneen tunnustaa, mutta usein vanhemmilla on joku suosikkilapsi. Muistuttaa todennäköisesti eniten sitä vanhempaa itseään. 

Kyllä. Yksi sisaruksistamme on jollain tavalla persoonallisuushäiriöinen. Hän ei näe missään asioissa mitään positiivista, vaan kaikki on aina huonosti ja muut ihmiset kohtelevat häntä aina väärin, myös vanhemmat. Totuus on kuitenkin, että häntä on autettu hirveästi ja on ymmärretty hirveästi sopimatontakin käytöstä.

Jos vanhemmat antavat hänelle rahaa, hän pyytää lisää ja haukkuu vanhemmat. Jos häntä autetaan, hän haukkuu auttajat. Ei kenenkään tarvitse sietää sellaista. 

Ymmärrettävästi meillä sisaruksilla on hyvin erilaiset kuvat siitä, millaisia vanhempamme ovat.

Samoin vanhemmat voi huomata lapsista, miten erilaisia lapset ovat ja miten erilaisia heistä kasvoi kun he aikuistui.

Vierailija kirjoitti:

Samoin vanhemmat voi huomata lapsista, miten erilaisia lapset ovat ja miten erilaisia heistä kasvoi kun he aikuistui.

😂

Kyllä on. Minua kohdeltiin perheessä kaltoin, koska olin ainut joka uskalsi jo lapsena sanoa äidille vastaan. Siskoni myöntää tämän, mutta näkee silti äidin normaalissa valossa, koska heillä on aina ollut keskenään hyvä suhde.

On

Tottakai näkee kun toista suositaan ja toista alistetaan koko elämä . Toiselle ostetaan miljoona asuntoja ja toiselle teltta.

Mä olen ainoa lapsi, ja mulla on ihan eri näkemys vanhemmistani kuin kenelläkään muulla, vanhempani mukaanlukien.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai näkee kun toista suositaan ja toista alistetaan koko elämä . Toiselle ostetaan miljoona asuntoja ja toiselle teltta.

Ja silti se jota on suosittu, voi kokea olevansa se alistettu ja syrjitty. Ainakin, jos on epävakaa persoonallisuushäiriöinen.

En usko, että meillä ainakaan kovin erilainen näkemys on 

Minulla oli haastavampi teini-ikä kuin veljelläni joten hänellä on enemmän positiivisia muistoja, kun ei tarvinnut vääntää kättä joka asiasta.

Tietysti. Eri ikäiset lapset kasvavat käytännössä ihan erilaisissa perheissä. Ja sitten vanhemmat vielä saattavat suosia yhtä. 

Muisti on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Samassa perheessä kasvaneet lapset saattavat päätyä hämmästelemään sitä, että muistiin nojaavat käsitykset lapsuudenperheestä, erilaisista tapahtumista ja niiden aikajärjestyksestä ovatkin aivan erilaisia.

Joo no toisen sisaruksen mielestä vanhemmat on niin kamalia, että välit poikki kokonaan. Toisen eli minun mielestä ovat ihan normaaleja ja normaalisti ollaan tekemisissä. Samassa perheessa eletty lapsina, joten tiedän, että lapsuudessa ei ole tapahtunut mitään sellaista, josta voisi aikuisen tuolla tavalla kiukutella. Kai on vähän vikaa omassa päässään sitten.

Vanhemmat suhtautuvat eri tavoin lapsiinsa myös lapsien syntymähetken vanhempien oman elämäntilanteen perusteella. Ei tietenkään aina.

Kyllä. Voi johtua lapsen omasta persoonasta. Omat lapseni antoivat tästä hyvän esimerkin.

Keskimmäinen muisteli tilannetta, jossa olin lankapuhelimessa ja kävin jotain tärkeää keskustelua. Muksut olivat metelöineet (kyseisen muistelijan mukaan jopa tahallaan) ja olin useita kertoja pyytänyt heitä olemaan hiljempaa. He eivät olleet, ja olin kuulemma "kymmenennellä kerralla" lopulta karjaissut että nyt hiljaa.

Kolmesta lapsesta yksi ei muistanut tilannetta lainkaan. Toinen muisti, muttei kokenut sitä mitenkään raskaasti, vaan logisena tapahtumaketjuna. Tämä kolmas, joka sitä muisteli ja myönsi kiusaamisen tahallisuudenkin, oli katkeroitunut, että minä olin niin kamala heitä kohtaan.

Itse en tietystikään muista koko tilannetta, mutta mietin kyllä, että mitenköhän minun olisi sitten pitänyt tilanne hoitaa? Lopettaa puhelu, käydä lasten kanssa keskustelu häirinnästä ja sitten soittaa uudelleen? Ihan vaan ettei yhden joka asiasta mielensä pahoittavan olisi tarvinnut traumatisoitua loppuiäkseen?

Totta kai. Onhan r aiskaajalla ja uhrillakin aina hyvin erilainen näkemys tapahtumista. Kirves unohtaa, puu muistaa ikuisesti. Näin sanotaan.

On. Vanhenmat ja lapset ovat omia persooniaan, kuten ihmiset yleensäkin, ja näkevät asiat omista lähtökohdistaan.

Esim. minä ja sisarukseni olemme kolme hyvin erilaista persoonaa ja eläneet erilaisia elämiä. On käsittämätöntä miten eri tavalla muistamme lapsuuden kokemukset.