Totuus harvemmin on ruusuinen. Mutta kukaan enää rohkenee kertoa totuuden kun totuuden kertojaa rangaistaan

Havainnoimalla ja ajattelemalla me pääsemme lähemmäksi totuutta. Ihmisillä on ennakkoluuloja ja käsityksiä, mielikuvitus täyttää aukkoja ymmärryksestämme siitä mitä me emme vielä tiedä tai varmaksi pysty sanomaan. Luulot ovat defenssejämme. Reaalimaailmassa kun ihminen tekee havainnon, hän kerää todistusaineistoa eli evidenssiä joiden pohjalta hän muodostaa johtopäätelmiä ja kokoaika kun evidenssin määrä kasvaa havainnoinnin seurauksesta kirkastuu todellisuus ja ymmärrys josta ihminen voi esittää väitteensä ja perustelut ja retorisin keinoin pyrkiä vaikuttamaan ihmiseen.Oma etumme on nykyaikana luovutettu poliitikoille niin että kansalainen luovuttaa valtansa edustajalle jolla on enemmän osaamista ajaa kansalaisen asioita valtakunnallisella tasolla. Nykyään kun demokratia on elitistisempi eli kansalainen ei usko parempaan, luovuttaa hän äänensä rikkaille äänestäjille, ei edustajalle. Näin ollen närkästynyt kansalainen luo epätoivoisia selviytymisstrategioita kuten luo totuutena väitteen joka on osatotuus mutta vääntää ja muovaa sen vastaamaan omaa agendaansa irti kontekstistaan. Käyttää kyseenalaisia keinoja. Politiikan tehtävä ei ole tehdä kansalaisia onnelliseksi vaan luoda puitteet joissa ihmiset voivat tehdä itsensä onnelliseksi. Ei ole taikasauvaa kenelläkään että asiat hetkessä muuttuisivat paremmiksi.Totuus ja mahdollisuudet vastakkain asettelun ja polarisoitumisen sijaan ovat vaihtoehtoja jotka luovat ihmisissä toivoa ja positiivista energiaa jotka auttavat jaksamaan ja yrittämään. Muutokset ei tapahdu hetkessä, ne vaativat kärsivällisyyttä ja aikaa. Ne vaatii ruohonjuuritason kokeiluja jotta voidaan todeta jonkin asian toimivan kuten halutaan. Vaaditaan ripaus optimismia, hyviä ideoita, päämäärätietoista tekemistä ja hyvää yhteishenkeä. Se totuus maailmasta jollaisessa haluaisimme elää ei saa olla utopistinen vaan mahdollisimman kirkas ja mahdollinen toteuttaa. Se on todellisuudessa arkeamme lähellä oleva hyvin toimiva ja palkitseva sekä arvoihimme sopiva. Todellisuudessa me vieroksumme muutosta sillä me emme tiedä mikä on lopulta totuus. Näemme sen vain päässämme mutta käytännöstä emme voi mennä takuuseen. Siksi meitä pelottaa, mutta mikäli emme tee sen eteen mitään, mikään ei muutu. Kaikki on ennallaan: 3 prosenttia maailman väestöstä omistaa yli 50 prosenttia maailman omaisuudesta. Työskentelemme tekemällä lisää rahaa rikkaille joka nyhdetään selkänahastamme. Ainoastaan ns terve kipuilu eli kun totuus isketään pöytään: ei talouskasvua 20 vuoteen, leikataan/kiristetään veroja. Näin se jatkuu jos ei kasvua synny, se on totuus. Edes tämä kipu ei enää toivottomia ihmisiä hetkauta ja saa toimelijaiksi. Totuus on siinä että hyväksytään tosiasiat, vedetään johtopäätökset ja pohditaan mitä keinoja ja vaihtoehtoja meillä todellisuudessa on käytössä. Yksi on oppiminen (tietää, tuntee, osaa ja hallitsee). Se on meidän väline ja tie kohti vaihtoehtoista totuutta.