Onko ketään muuta kenellä alamäki alkoi vasta 50 vuotiaana? Ennen sitä pelkkää ylämäkeä
Työpaikka irtisanoi vakiduunista 50 vuotiaana. Velat kuitenkin jäi maksettavaksi, ihmissuhteet jääneet taa. Se mitä on ainakin jäljellä niin epäusko parempaan elämään ja itseensä.
Kiva tässä sitten aloittaa puhtaalta pöydältä, joskus tuntuu oikeasti kivalta ja toisinaan lannistavalta. Joskus pelottaa miten pärjään mutta olen sinnikäs.
Mitään kokemuksia kenelläkään miten nostanut itsensä ylös ihan uuteen elämään?
Kommentit (7)
50 on kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.
Nyt vaan laitat esittelyvideoita joissa energisenä hassuttelet joka firmaan.
Myyt velkaisen omakotitalon pois tappiolla, vaimos lähtee kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole alamäki alkanut vieläkään. Sitkeästi vaan katkokävelen menemään.
m71v
AIJAAA..olitko valtiolla töissä ja eläkkeelle 55v?
Minun elämäni pahimmat vaiheet olivat 42-49-vuotiaana. Avioero ja lapsen psyykkinen sairastuminen. Mutta: seKIN meni ohi. Kuten kaikki tässä elämässä. Asioita tulee ja menee, mutta lopulta kaikki kääntyy parhain päin, kun vain muuttaa omaa näkökulmaansa. Tsemppiä!
Vois melkein sanoa että ylämäki alkoi nelivitosena ja jatkuu yhä. Nyt siis vähän päälle 60v.
Kyllä alamäessä on kivempaa kuin ylämäessä. Ei tarvitse yrittää ja tehdä töitä niin paljon.
Mulla ei ole alamäki alkanut vieläkään. Sitkeästi vaan katkokävelen menemään.
m71v