Onnittelisitko isänpäivänä isää, jolle päivä on samantekevä?

Isäni on omasta lapsuudestani asti toistanut sitä, että isänpäivä on pelkkä markkinamiesten myyntipäivä. Se tuntui erityisen pahalta, kun pienenä lapsena tein, piirsin ja askartelin itsetehtyjä lahjoja ja kortteja. Hän ei ole koskaan ollut rakastava lämmin isä vaan töitä paiskiva etäinen etäisä, joka harvoin halaa tai juttelee tai näyttää arvostustaan. Näyttää kovalla työnteolla arvostuksensa ehkä?

Olen lopen kyllästynyt onnittelemaan häntä isänpäivänä, koska hän ei selvästi kaipaa onnitteluja tai muistamisia lapsiltaan. Hän on varakas, eikä tarvitse mitään lahjoja tai kortteja. Kirjoja ei lue, kaikki työkalut löytyy jo itseltään, sukkia, hansikkaita yms. on annettu jo kymmeniä.

Onnittelisitko itse edelleen vaikka puhelimessa vai lopettaisitko sen jossain vaiheessa aikuisena? Kyllästyttää moinen isälle yhdentekevä isänpäivä.