Totesin olevani laiska, enkä masentunut ja ahdistuneisuushäiriöinen
Ei lääkkeetkään auta tähän tekemättömyyteen, monia on kokeiltu ja sama sohvalla makaaminen vaan jatkuu. Ruuan ja tiskit saan hoidettua, mutta siihen se sitten loppuukin. Nukun puolet päivästä, toisen puolen makaan sohvalla netti viihdykkeenä. Mikään muu diagnoosi ei enää tähän sovi kuin laiskuus. Miten ottaa itseään niskasta kiinni? Ensimmäinen tehtävä, mikä pitäisi tehdä, on siivota.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä tunnetta sen jälkeen kun olet siivonnut ja urheillut. Ei melkein mitään parempaa olekaan.
Kaikille ei tule euforiaa urheilusuorituksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä tunnetta sen jälkeen kun olet siivonnut ja urheillut. Ei melkein mitään parempaa olekaan.
Kaikille ei tule euforiaa urheilusuorituksen jälkeen.
Ei niin, mutta yleisesti ottaen ihmiselle tulee parempi olo urheilusta.
Minä mietin itsestäni samaa, lähinnä laiskuuden osalta.
laiskuushan on yksi kuoleman synti, joten varmaan mua jokin kauhea kohtalo odottaa 😔
Hei minä myös! Tajusin olevani laiska, kun mielenkiintoisessa työssäkin yritin jatkuvasti vain päästä mahdollisimman vähällä vaivalla tai mahdollisimman nopeasti. Ei siksi ettenkö olisi jaksanut, vaan siksi etten vain viitsinyt käyttää aikaa siihen.
Oma elämäni helpottui kun annoin itselleni luvan tehdä asioita osissa tai hutiloiden. Jos pesen puolet tiskeistä on se parempi kuin etten tiskaisi ollenkaan. Jos paketoin joululahjoja saan ihan luvan kanssa tehdä paketista ruman. Kuntosalillakin on parempi tehdä edes se neljä laitetta ja lähteä kuin olla menemättä ollenkaan.
En usko, että laiskuus lähtee minusta koskaan. Lempipuuhaani ovat nimenomaan makoilu, netin selaaminen, istuminen ja ikkunasta ulos katsominen.
Ajattele sitä tunnetta sen jälkeen kun olet siivonnut ja urheillut. Ei melkein mitään parempaa olekaan.