Vanhuksen elämä nuoren aikuisen silmin

 Nuoret vihaavat vanhuksia. 20-35 vuotiaat siis. Heidän mielestään vanhukset ovat ahne sukupolvi, ja että nuorten sukupolven ongelmat ovat pahempia kuin vanhuksilla ja että vanhukset ovat nämä ongelmat heille aiheuttaneet ahneudellaan.

On totta, että kaikenmaailman hyvistä suvuista tulleet tuomiojat ja väyryset ovat saaneet kaiken. Mutta tavallinen vanhuskansa ei ole.

- Lapsuudessa oli sota (se on kamalampaa kuin sodan pelko)

- Kaupungeissa ei ruokaa riittävästo ollut sodan jälkeenkään. Monet lapset olivat menettäneet isänsä, tai sitten isästä oli tullut masentunut/psykoottinen/väkivaltainen/puhumaton alkoholisti/huumeiden käyttäjä

- Korkeakoulupaikkoja ei ollut kaikille ja niihin oli pääsykokeet. Niihin ei vain kävelty sisälle. Ylioppilaaksi saakka opiskelu maksoi, koska vain kansakoulu oli ilmainen ja sekin kesti vain 6 vuotta, sen jälkeen mentiin maksulliseen oppikouluun ja sieltä lukioon.

- Rikkaat ja vauraat eli vähemmistö pääsi elämässä helpolla, mutta suurin osa kansasta oli todella köyhää

- 70-luvulla jouduttiin lähtemään ulkomaille töihin, esim Ruotsiin. Yli puoli miljoonaa lähti ympäri maailmaa, osa tuli takaisin. Kielitaitoa ei juuri ollut.

- 80-luku on koko itsenäisen Suomen ajalta ainoa vuosikymmen, jolloin yli puolella kansasta meni hyvin.

- 90-luvulla tuli lama ja 530000 työtöntä joka oli 17% työikäisistä. Asuntojen hinnat romahtivat ja kun työtä ei ollut, piti asunto myydä tappiolla ja ihmisille jäi asuntolainaa vaikka aduntoa ei ollut. Korko oli 15% asuntolainoissa.

- 2000 luvulle tultaessa tämä ikäluokka alkoi jäämään eläkkeelle. Eläkkeet ovat keskimäärin 1600€/kk, mikä tarkoittaa että muutamilla harvoilla on tuhansien eläkkeet ja useammilla alle tuon. Monilla ei ole omistusasuntoa tai varallisuutta tai säästöjä. Toki on rikkaita, joilla on. 

- itse olen nuori ja saan noin 1400 euroa tukina koska olen työtön työmarkkinatuella. Minusta tämä ei ole epäreilua minua kohtaan. En halua ottaa vanhuksilta mitään pois.