Onko kukaan teistä tyytyväinen yksilapsisena perheenä? Siis jättää tietoisesti muut lapset yrittämättä?

vain yksi, kohta 2v. lapsi ja ei ole aikomusta enempää hankkia. Kaikki on mennyt hyvin eikä ole ollut mitenkään raskasta ja musta elämä on täydellistä juuri näin.



Olemme aika liikkuvaisia ja hyvin sosiaalisia, joten seuraa lapsellamme on yllin kyllin.



Jos itsestä ei tunnu siltä, että haluaa lisää lapsia, niin niitä ei kannata tehdä vain sen vuoksi, että jonkun muun mielestä elämänne olisi parempaa, jos lapsia olisi enemmän kuin yksi.

7 vuotta kohta. ite ajattelin että en enään lapsia halua kunnes ehkäisy petti ja nyt on toinen lapsi tulossa. aluksi olin kauhuissani mutta nyt ajatukseen on jo kerennyt tottumaan. enään en näe asiaa muuta kun postiivisena. positiivista on myös se että ikäero tulee olemaan noin iso. vanhempi on jo suht itsenäinen ynm.

Lapsi on nyt 3 enkä millään enää haluaisi tehdä lisää lapsia. Lapsi on onnellinen ainakin tällä hetkellä. Olen miettinyt, että alkaako se onnettomaksi tuleminen sitten missä iässä...?

Elokuussa piti tulla toinen lapsi 2 ½ ikäeroa.. Keskenmeno tuli ja aloin sitten harkitsemaan onko toisen aika edes..



Olen täysin sataprosenttisen varma, että haluan useampia lapsia, mutta en tiedä.. Ehkei nyt sitten kuitenkaan..



Sitten taas eilen näin kaksi tyttöä polkemassa pyörällä.. Ilmeisesti isosisko ja pikkusisko kävivät ärrältä mehut hakemassa pyöräretkellä.. Sitten taas muistelin omaa lapsuuttani 2 vuotta vanhemman isosiskon kanssa..



Ja kuuluihan siihen paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa!!



Miehen sisko on sitten taas 7 vuotta miestä nuorempi ja hänen kanssaan on todella helppo tulla toimeen kun ei koko ajan verrata! On luonnollistakin, että 7 vuotta vanhempi on kehittyneempi.. Itsellä ongelmia tuli juurikin tuosta vertailusta.. Ja sitä ei tehneet ainoastaan vanhemmat vaan kaikki!!



Siksipä ehkä nyt odottelemmekin tovin, että lapsemme saisivat läheisemmät suhteet aikuisiälle kuin pelkästään lapsuuden leikkikavereita toisistaan..



Tuntuu, että oli ehkä jopa liian varhaisessa vaiheessa mukana " isojen tyttöjen" leikeissä ja vähemmän leikeissä..



Ja tietysti sitten kun minulla on vielä 2 vanhempaa isoa veljeä ja 8 vuotta nuorempi pikkuveli.. Pikkuveljen kanssa on todella läheiset välit vaikka hän onkin murkkuikäinen!!



Ja sitten vielä se, että elämä on niin helppoa jo tämän omatoimisen 2 vuotiaan kanssa.. Puhuu jo täysin (ei osaa vielä ärrää) ja muutenkin.. Kun mietin kesääkin niin pääsemme tekemään kesäisiä pyöräretkiä ihan kahdestaan tytön kanssa ja saamme nautiskella jäätelöä auringonpaisteessa!



Eli, ilman lisälapsia emme varmaankaan jää tai halua ainakaan jäädä! Mutta ehkä sitten kun tämä neitokainen on jo niin iso, että polkee jo itse pyörällä pitkiä matkoja jne..



Tällaista pohdintaa täältä.. Ja huomenna mieli taas muuttuu!

Olin melkein satavarma että en halua lisää lapsia.

Mutta niin se vaan mieli muuttui. Rupesin funtsimaan että, ehkä sittenkin se toinen. Esikoinen on jo kouluun lähdössä ja " iso" , nyt olis hyvä aika tehdä toinen.

Ja olikin, mä sain olla rauhassa vauvan kanssa päivisin muutamia tunteja kun esikoinen oli koulussa. Ja sitten taas olin esikoista kuitenkin odottamassa kotona.

Meillä yksi lapsi. Tietenkään emme muusta tiedä, mutta kaikki eli lapsi, äiti ja isä sitä mieltä, että tämä on meille paras perhekoko!

Vierailija:

Meillä yksi lapsi. Tietenkään emme muusta tiedä, mutta kaikki eli lapsi, äiti ja isä sitä mieltä, että tämä on meille paras perhekoko!

Päätös on tehty jo, että näin meillä hyvä. Mutta silti välillä miettii, onko ratkaisu oikea. Välillä tulee vauvakuume, joka menee kuitenkin pian ohi, kun huomaan miten helppoa ja mukavaa meillä on. Lapsesta on kasvanut aivan loistavan sosiaalinen ja ihana lapsi. Nyt hän on kuusi-vuotta.

Olen vielä nuori enkä tiedä, kuinka tässä käy. Elämä on vaan niin kertakaikkisen mukavaa nyt, silti siitä tuntee syyllisyyttä. Meidät on yritetty ylipuhua jo monesti tekemään toinen lapsi, monella verukeella. Ympäristö luo paineita. Yksilapsinen perhe ei ole hyvä ratkaisu monenmielestä...

Mutta me olemme onnellisia näin!!

Meillä yksi ihana poika 3,3 vee ja ainakaa tällä hetkellä emme suunnittele toisen tekoa. Ja sattumoisin ystäväpiirissä/naapurustossa on muitakin yksilapsisia joilla samoja fiiliksiä,olen niin täynnä noiden maha pystyssä kulkevien tuttavien " No koskas teille se toinen saadaan" -juttuja.

Ihan kuin ei saisi olla tyytyväinen siitä yhdestä :/



Meillä myös ihanan helppoa ja mukavaa. Pojan vauva-aika ei ollut mitenkään raskas,sitä en kammoa,mutta tämä yhden kanssa toimiminen on vaan niin joustavaa,ehkä jokaiselle kykyjensä mukaan,en tiedä olisinko näin rentoutunut ja energinen äiti jos lapsia olisi useampi.



Että nyt hyvä näin,ehkä sitten joskus muutaman vuoden päästä-kaverin isosisko on häntä 12 vuotta nuorempi ja todella läheinen ja rakas:)



Ja onneksi tämä yksilapsisuus on " sallittua" ja hyväksyttävää !

ja elämä on mennyt todella mallikkaasti ja koko perhe voi hyvin. Välillä itsestäkin tuntuu, että lisälapset olisivat ikään kuin riski tälle kaikelle onnelle. Tällaisia ajatuksia on tullut väistämättä mieleen, kun on katsellut tuttavaperheitten lapsiluvun täyttymistä ja eroja ja pahoinvointia. Enkä nyt halua yleistää, kaikki monilapsiset perheet eivät varmasti ole onnettomia, eivätkä yksilapsiset onnellisia, mutta puhun nyt vain omista tuntemuksistani tällä hetkellä.