Turhia asioita ei kannata vatvoa, se vie aikaa ja energiaa. Mitään pahaa ei ole tapahtumassa.

Miten eri asia jos kyse sairaudesta, ei sekään vatvomalla parane.

Jokainen ymmärtää käsityskykynsä mukaan.

Tosin pahoja asioita tapahtuu, kuuluu suurimman osan elämään.

Eri asia kuinka niihin reagoi, miten pystyy ne käsittelemään ja elämään eteenpäin.

Se ei ole vatvonnallinen kysymys.

Suurin osa täälläkään pyörivistä ihmisistä ei ole koskaan kokenut elämässään vaikeita yhteiskunnallisia ajanjaksoja, siis vaikeampia kuin joku 90-luvun lama. Vielä 60-100 vuotta sitten ihmisiä ympäri maailman - Euroopassakin - joutui elämään suursotien, pienempien sotien, vallankumouksien, väkivalta-aaltojen, uusien suurten uhkien, vakavien tautien ja isojen työttömyyskurimusten keskellä. Jos nyt mietit vuosina 1965-1990 syntynyttä suomalaista, onko tämä kokenut omakohtaisesti mitään muuta yhteiskunnallista mullistusta kuin 90-luvun laman ja internetin? Näistäkin jälkimmäisestä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa, eikä suurin osa palstalaisista ollut laman aikana vielä kuin pahainen teini.

Pullamössöelämää viimeiset vuosikymmenet eläneet suomalaiset vinkuvat erittäin herkästi maailman pahuutta ja milloin mitäkin, vaikka saavat elää onnelassa nimeltä Suomi ja 2020-lukulainen länsimaa. Liian helppo elämä, niin otetaan kauheasti stressiä jostain Gazan tai Ukrainan uutisoinnista, vaikka ne taistelut käydään kaukana täältä. Ihme valitusta.

Tämä palsta ja vatvominen on pilannut koko yhteiskuntamme.