vauvani tipahti lattialle, voi kamalaa!!!

Vauvat on kestäviä, ei ne pienestä rikki mene.

jos käy uneliaaksi niin antaa nukkua ja herättelee 20 min välein ja tarkistaa tajunnan.



Ja niitä kolhuja tulee vielä useita......

Seuraile tämä päivä vähän tarkemmin ja vie lääkäriin jos tulee jotain outoa ilmi.



Ei se nyt maailmaa kaada vaikka vähän muksahtaa... Tosin 7kk on tietysti vielä aika pieni. Mut lapset ei opi varomaan yhtään, jos ne ei koskaan itteään satuta. On turvallisempaa tippua sängyltä kuin esim. pöydältä... siinä oppii varomaan ja ei sitä välttämätt tipu sieltä pöydältä tai koita kiivetä katolle, kun ei tajua et voi sattua jos sieltä tippuu. Lasten täytyy tuokin kokeilla kantapään kautta, ei siihen äidin sanominen auta.

Jos vauva on pirteä ja syö, ei mitään huolta.. Aikasta kestäviä nuo naperot kuitenkin. Omanikin pääsi pariin otteeseen hyppäämään sängystä alas ja ihan kunnossa on :). Äitini antoi vinkiksi että jos lapsi huutaa, ei mitään hätää..

AP täällä. Vauva vaikuttaa olevan ihan ok :) Seurailen toki vielä. Edelleen sydän tykyttää...

kivilattialle :`(

Ja myös sängystä on tippunut. Mutta LUOJAN KIITOS, ei käynyt kummallakaan kertaa mitenkään!!

Äitikin taisi säikähtää enemmän kuin lapsi..

käskivät välittömästi viedä sinne. lääkäri tutki ja oltiin kaksi tuntia seurannassa.

Soita nyt ainakin sinne ta:lle

liikkuneet jo niin paljon että ei ole tullut mieleenkään jättää heitä sängylle edes nukkumaan ilman että vahdin vieressä.

Olen ollut varmaan ylivarovainen näiden putoamisjuttujen takia.

8:lle: Soitin lääkäriin ja sanoivat, että pitää seurata tajunnantasoa. Jos ei ole tavallista uneliaampi tai kipuinen, niin taidettiin selvitä säikähdyksellä.



9:lle: Juu, meidän naperolla myös vauhtia riittää. En ikinä tarkoituksella jätäkään vartioimatta. Tänään kävi paha pelkoni toteen ja nukahdin. Nappasin vauvan kainaloon hellittäväksi, kun heräsi. Mietin, että voi vitsi kun väsyttää mutta EN SAA nukahtaa mutta niin vian nukahdin ;( Heräsin kovaan kops ääneen ja sen jälkeen alkoi itku. Olin ihan varma, että nyt kävi ja pahasti!





Se, kenen vauva tippui syöttötuolista kivilattialle: Onneksi ei käynyt pahemmin *halaa!* Onni onnettomuudessa! Nyt minä tiedän miten kauhealta se tuntuu. (Toivottavasti en toiste tule sitä kokemaan....)

ja nukkuminen! En tiedä voiko oikeasti oman lapsen tippumista antaa itselleen anteeksi, saati jos siinä olisi pahemmin käynyt..



Menkää ajoissa nukkumaan, terkuin ap

vai viekö palstailu kaiken ajan :)

Meillä on flunssa koko porukalla ja unet jääneet jo senkin takia väliin. Kaikki ollaan vuoronperään kipeinä. Nyt ei taatusti kuule enää nukuta, sen verran kauhea oli aamuherätys!



Nyt vauva (se tipahtanut 7kk) nukkuu tuossa selkäni takana ja minä kulutan aikaa konella.. Käskivät lääkäriasemalta seurata lasta myös unen aikana ja sitä tässä toteutetaan nyt..



Mutta kiitos vaan huolenpidostasi ;)



ap

Muistan hyvin ekan vauvan kanssa sen ekan kerran kun lapsi putosi. Meidän vauva putosi ensimmäisen putoamisensa uimahallin lattialle, n. 30 cm matkan, poskeen tuli kuhmu ja itku pääsi sekä vauvalta että äidiltä. Lääkäriin menimme ja olimme hirveissä morkkiksissa koko päivän. Nyt tuo vauva on jo yli 5-vuotias ja putoamisia, kaatumisia ynnä muita muksahduksia on tullut matkan varrella ja niihin on jo tottunut. Toisen vauvan kanssa sen jo tiesi alusta saakka, että lapsi ei ole ihan pienestä särkyvä. Hänen kohdallaan pikku muksahdukset eivät sattuneet äitiin enääniin kovasti =)

Teilläkin oli onni mukana :) Morkkis on jännä juttu, se vaan on ja pysyy.



Huomaa taas liian karusti miten paljon lapsiaan rakastaakaan.

sitten tarvitsee enää unohtaa tapaus ja päästä morkkiksesta yli... Ja se onkin jo toinen juttu...



Halaus ja rutistus sinne! :)