Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva huoli lapsen asioista. Miten tätä on tarkoitus jaksaa?
28.10.2025 |
Aivan koko ajan koulusta tulee viestiä, että lapseen liittyen on sitä ja tätä ongelmaa (onneksi ei kuitenkaan kiusaa muita tai vastaavaa). Melkein joka päivä wilmassa jotain ja lisäksi toistuvia palavereita. Eli jatkuva huoli lapsen kouluun liittyen ja lisäksi päivittäin menee aikaa, usein paljonkin, niiden asioiden selvittämiseen. Lisäksi lapsen terveydessä on useampaakin ongelmaa, joista myös paljon huolta ja menee viikkotasolla paljon aikaa siihenkin liittyen kun juostaan erilaisissa lääkäreissä ja vastaavissa. Ja tätä jatkunut jo pitkään. Miten tätä on tarkoitus jaksaa, että koko oma elämä on vain huolta lapsen asioista ja kaikki aika menee vain näiden ongelmien selvittämiseen ja hoitamiseen? Onneksi on vain yksi lapsi, kun mihinkään muuhun kun ei osapäivätyön lisäksi tässä liikene aikaa oikein koskaan.
Kommentit (14)
Ne aikuiset ehkä ongelma jos viestiä ja palaveria vain? Silmätikkuna lapsiparka. Ennen hoidettiin asiat ihan normaalisti, opettajilla ammattitaitoa. Ja lasta kohtaan voisi olla niillä ymmärrystä ammatin puolesta. Mikä ongelma siis on. Liikaa vaatimuksia ja tehtäviä lapsille? Onko mahdollisuus rennompaan. Mitä ohjeita lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon ajan, etenkin teini-iässä se oli tuota koko ajan. Hiljainen lapseni joutui opettajan "hampaisiin". Onneksi aika ja kasvu auttoivat, tietenkin oikea-aikainen apu myös. Hain sitä ilman koulun jatkuvaa vouhotustakin. Nykyajan koulun kanssa asiointi on oma työnsä, osapäivätyön ja kokopäivätyön päälle. Se helpottaa kyllä, ainakin yläkouluajat menivät lasten kanssa helpommin. Voimia sinulle <3
Otat nyt jo selkeästi paljon vastuuta. Varo, ettet väsy itse. Voisiko vastuuta jakaa esim. toiselle lapsen huoltajalle? Millä tavalla saisit itse enemmän palauttavaa aikaa, ettei koko elämä ole pelkkää huoliajattelua? Ymmärrän ihan oikeasti, ainoa mikä auttoi, oli aikanaan koulun vaihto. Jotkut opettajatkin lisäävät kuormaa kotona.
Siinä vaiheessa, kun ongelma häviää tai itse luovuttaa. Toivotaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Oman lapsen kohdalla helpotti lukioiässä, kun sai diagnoosin ja pääsi psykologille juttelemaan ja Kelalta kuntoutusta.
Lasten ongelmat helpottuu, kun hän kasvaa. Nyt kun lapseni on melkein täysi-ikäinen niin on jo helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon ajan, etenkin teini-iässä se oli tuota koko ajan. Hiljainen lapseni joutui opettajan "hampaisiin". Onneksi aika ja kasvu auttoivat, tietenkin oikea-aikainen apu myös. Hain sitä ilman koulun jatkuvaa vouhotustakin. Nykyajan koulun kanssa asiointi on oma työnsä, osapäivätyön ja kokopäivätyön päälle. Se helpottaa kyllä, ainakin yläkouluajat menivät lasten kanssa helpommin. Voimia sinulle <3
Otat nyt jo selkeästi paljon vastuuta. Varo, ettet väsy itse. Voisiko vastuuta jakaa esim. toiselle lapsen huoltajalle? Millä tavalla saisit itse enemmän palauttavaa aikaa, ettei koko elämä ole pelkkää huoliajattelua? Ymmärrän ihan oikeasti, ainoa mikä auttoi, oli aikanaan koulun vaihto. Jotkut opettajatkin lisäävät kuormaa kotona.
Olen ainoa huoltaja. Ja lapsi siis saa kyllä apua ongelmiinsa, on ollut jo pidempään avun piirissä. Mutta kun hänen tilanne on sellainen, että apu ei poista hänen ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttaa häneen joka päivä. Eli ollaan kyllä saatu apua ja saadaan, mutta tietyille asioille apukaan ei voi mitään. Kiitos tsempistä sinulle! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, aloituksesta ei käy ilmi, mitä ongelmia koulussa on ja onko edes oikeasti ongelmia.
Tämä tämän hetkinen tapa reagoida Wilmassa jokaiseen vihkon unohdukseen on rasittava. Ja sitten niitä hyviä asioita ei kuule koskaan. Toki jos jatkuvasti on unohduksia voi reagoida.
Pitää vaan itse osata suhteuttaa asiat. Ja nähdä kaikki se hyvä, mikä lapsessa on. Myös koulun kanssa voi keskustella, mikä on oleellista ja mikä ei, ja että eikö olisi parempi kiinnittää huomiota kaikkeenmpositiiviseen edistymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli lapsesta ei lopu koskaan, valitan. T. Äitinä jo 30 vuotta. On aika ennen äitiyttä ja sen jälkeen. Ei paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ongelmat helpottuu, kun hän kasvaa. Nyt kun lapseni on melkein täysi-ikäinen niin on jo helppoa.
Melkein täysi-ikäinen! ? Eli pahimmass iässä. Kadut täynnä aineita ja huonoa seuraa, toivotaan että pysyvät niistä poissa. Sitten tulee 18v ja baarijuoksut. Ainakin osalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako niitä palavereja jatkuvasti pitää, jos niistä ei ole mitään hyötyä?
olet siis jättänyt lapsesi kasvattamatta ja siitä on tullut kouluhäirikkö ja sinä itket täällä kuinka raskasta SINULLA on. nyt ollaan narsismin ytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako niitä palavereja jatkuvasti pitää, jos niistä ei ole mitään hyötyä?
Koulu haluaa enkä minä voi kieltäytyäkään. Niissä yleensä lähinnä seurataan tilannetta ja katsotaan onko siitä ja tästä ollut apua (yleensä ei) ja yritetään keksiä mistä voisi olla apua ja sitten taas sitä seurataan. Ap
Vierailija kirjoitti:
olet siis jättänyt lapsesi kasvattamatta ja siitä on tullut kouluhäirikkö ja sinä itket täällä kuinka raskasta SINULLA on. nyt ollaan narsismin ytimessä.
Ei lapsi ole millään tavalla häirikkö. Hänen ongelmat liittyy hänen terveyteen eikä hän häiritse muita. Ap
Sitä jatkuu ainakin siihen asti, kunnes selviää lapsen ongelmien syyt ja pääsette niiltä osin avun piiriin. Jää nähtäväksi, koska se tapahtuu. Vanhemman huoli lapsesta ei lopu kyllä oikeasti koskaan. Aina tulee jotain uutta.