Tuleva joulu ahdistaa

Olen asunut poissa kotoa opiskeluiden merkeissä jo noin viiden vuoden ajan, ja se on ihanaa. Muistan miten vaikeaa kotona oli, ja huomaan edelleen ahdistuvani kotona käydessäni, etenkin jouluna.

Tunnelma on kireä, lähinnä isäni toimesta. Hän heittelee "hauskoja vitsejä" (esim. syökää karkkia niin ootte lihavia ens vuonnakin), ja suuttuu (huutamista, haukkumista jne) jos hänet suututtaa. Hän kommentoi kaikkea ja kaikkia, ja on muutenkin tosi pahalla tuulella koko ajan. Hän vielä itse ennen joulua puhuu siitä, kuinka tehdään oikein ihana joulu yhdessä ja pidetään kivat vapaat perheen kesken.

Viime jouluna olin töissä, ja illat vietin poikaystäväni kotona. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä omia kotioloja, ja näki millaista joulu voi parhaimmillaan olla. Tänä jouluna onkin paluu "normaaliin". 

Eniten harmittaa se että nuorempana rakastin joulua, mutta nyt se lähinnä ahdistaa etukäteen. Toisaalta joulu on niitä harvoja aikoja, jolloin näen siskoani. Miten yksi ihminen voikin pilata tunnelman kaikilta, ja miksi? Miksi pitää kommentoida ja tiuskia, vaikka tietää ettei siitä varmasti ainakaan hyvä mieli tule?

Onko muita kohtalontovereita? En ole ihminen, joka voisi vain kylmästi ilmoittaa, että en tule kotiin viettämään joulua. Tosi ristiriitainen fiilis, kun toisaalta haluan mielettömästi, mutta ahdistus on silti takaraivossa. Olen kateellinen kaikille, jotka saavat viettää rentoja jouluja, joissa kaikki voi olla omia itsejään