Vinkkejä asusteiden varastelun estämiseksi päivähoidosta...

Varkaita varmasti myös päiväkotimaailmassa riittää, mutta suurin osa katoamisista lienee vahinkoja.



Keskimmäisellä lapsellani on päiväkodista lasta hakiessani ollut tänä kuivana keväänä n. 5 kertaa iltapäiväulkoilulla viereissä naulassa kuravaatteitansa pitävän lapsen joko molemmat tai toinen kurahanska. Toisella lapsella on myös punaiset, mutta eri valmistajan hanskat.



Toinen tapaus: syksyllä juuri ostamani Rukan kurahanskat olivat hävinneet päiväkodista ja pengoin pariin kertaan kaikki kuravaatteet. Parin kuukauden kuluttua eräs äiti tuli luokseni ja sanoi hanskojen löytyneen sattumalta heiltä.



Kolme tapausta: Etsin lapseni Kuoman talvisaappaita naulakosta, mutta ei löydy. Samanlaiset mutta mahdollisesti erikokoiset, jopa 2 numeroa, löytyvät kyllä. Epäilen saappaiden omistajien ottaneet meidän saappaat. Päiväkodin täti soittaa saappaiden omistajalle ja aina ovat saappaat löytyneet, tosin saappaiden ottajat eivät millään kerralla ole huomanneet vielä säilyttävänsä väärän lapsen saappaita eteisessään.



Oma tapaukseni lukio ajalta. Olin saanut uuden takin joka oli aika kallis. Uuteen takkiin tuli heti alussa ikävä pieni musta öljytahra Lintsiltä kainalon taakse. Jonain päivänä olin ruokalasta tullessani ottanut jonkun toisen samanlaisen, mutta numeroa suuremman takin. Käytin takkia varmaan pari viikkoa ja en huomannut takin vaihtuneen ja tahran hävinnneen. Kerran eräs ope otti minua hihasta kiinni ja kysyi olisiko takkini mahdollisesti vaihtunut. Takkeja kansliassa vertailtuani tajusin tahrasta takkini vaihtuneen. En nähnyt takin oikeaa omistajaa ollenkaan, mutta mahtoi häntä harmittaa, kun luuli minun varastaneen takkinsa ja jättäneen likaisen tilalle.



Viikottain: Omassa lokerossa on jonkun toisen vaatteita, tai omat puuttuvat vaatteet löytyvät viereisestä lokerosta. Ja kun vanhimman lapseni eskari loppui yhdet collegehousut olivat hukassa ja tarkastin löytötavaralaatikon ja siellä oli jopa toiset collegehousut, joiden katoamista en ollut huomannut. Nimikoin kaikki lasten vaatteet ja olen yleensä tosi tarkka katoavien vaatteiden kanssa. Varsinkin sukat olivat eskaripojalta usein hukassa (nukkarissa riisui sukat ja nukkarin jälkeen niitä ei löytynyt).



Eli nimikoi vaatteet kunnolla, niin omat vaatteesi voivat palautua sinulle. Näkyvä nimikointi on myös hyvä siltä varalta, että et itse ota vahingossa vääriä vaatteita. Ja varkaita varten näkyvään paikkaan nimi.



Sisarusten vaatteiden nimikoimisesta: Jos omaat lyhyen sopivan sukunimen, niin kirjoita se. Tosin silloin mies meillä ei tiedä minkä lapsen lokeroon vaatteet pitäisi viedä. Itse kirjoitan sen lapsen nimen jolla vaatteet ovat ja seuraavalle kirjoitan nimen vähän paksummalla päälle. Yleensä nimi on haalistunut siinä vaiheessa sopivasti. Tai lapussa lukee vanhemman lapsen nimi. Nuorempien hoitajat tuntevat kyllä varsin hyvin lasten sisarukset ja varsinkin, kun samannimisiä ei nuoremman ryhmässä ole. Ja onhan mulla vaatteita, joissa lukee kahden lapsen nimet. Vaatteet ovat tilanteen mukaan jommalla kummalla (esim. kurahanskoja, kintaita, pipoja).

Tiedän tilanteen, jossa päiväkodin eteisestä oli ulkoilujen välissä kadonnut lapsen talvikengät. Päiväkodin vakuutus korvasi sen.

Ei ole tullut mieleenkään et varastettais mitään. Vaihtunut on kengät ja paita kerran, saatiin takas kun kyselin, oli viereisen naulakon lapsella, kun oli samanlaiset eri kokoiset vaan.

Itse yleensä unohdan merkitä.

Laitan sukunimen -ei tarvi vaihtaa toiselle lapselle, eikä ole epäselvyyttä kuka matti tai maija. Meillä on reimatecitkin, mut omat on tallessa.

Jos on samanlaiset itsellä voisin vahingossa sekoittaa itsekin. En tahalllani. Laittakaa lappua oveen: KADONNEET VARUSTEET !!

palauta henkilökunnalle ja lista alle ja kynä et muutkin voi laittaa jos jotain hukassa.



Kouluissa olen huomannut et lapset ei edes tunnista omia vaatteitaan, säkeittäin löytötavaroita -Ihan uusiakin.

Kyselkää niitä vanhempainilloissa ja muutenkin

tyyne35:

syksyllä juuri ostamani Rukan kurahanskat olivat hävinneet päiväkodista ja pengoin pariin kertaan kaikki kuravaatteet. Parin kuukauden kuluttua eräs äiti tuli luokseni ja sanoi hanskojen löytyneen sattumalta heiltä.

että " löytyivätkö" kurahanskat heti kun piti siirtyä talvikäsineisiin. Eli siis olivat " vahingossa kulkeutuneet" heille ja olleet " lainassa" niin kauan kuin niitä syksykeleillä tarvittiin.

Uskon, että löytyivät sattumalta, koska olisin itse huomannut, jos hanskat olisivat päiväkodissa käyneet. Ja en usko, että olivat kotikäytössäkään, koska lapsen oma tyttö on jo melkein 5v ja saattaa itse osata lukea tyttöni nimen, joka on kurahanskassa näkyvällä paikalla ja ainakin isoveli 6v tunnistaisi nimen. Ja vaihdan yleensä muutaman sanan äidin kanssa, kun osumme samaan aikaan päiväkodille.

Moni on maininnut nimikoivansa vaatteet sukunimellä. Se on tietysti perheen itsensä kannalta kannattavaa, jos vaatteet kiertävät lapselta toiselle, mutta päiväkodeissa voi olla tiuhaankin vaihtuvaa henkilökuntaa, ja sijaiset ovat kyllä eteisen sisääntulokaaosta setviessään aika ihmeessä, kun eivät välttämättä edes tiedä lasten sukunimiä, hyvä kun etunimet muistavat. Monessa päiväkodissa kuitenkin lasten lokeroiden/naulakoiden reunassa on lasten etunimet, joiden perusteella vaatteet olisi helppoa laittaa oikeille paikoilleen. Ja onhan se tavallaan perheenkin etu (eikä vain sijaisten helpotus), että vaatteessa on mahdollisimman selkeä nimikointi - löytävät vaatteet todennäköisemmin oikeille paikoilleen eikä tule harmittavia häviämisiä.

Moi,



meillä vaatteet merkitään sukunimellä, niin pikkusisko voi sitten hyvillä mielin periä nimikoidutkin vaatteet. Tosin meillä ei ole hävinnyt kuin harrastuksissa kengät, joka oli kyllä merkillinen juttu - meillä oli koko 27 kengät ja saimme vahingossa mukaamme kokoa 30 samannäköiset kengät. Omamme olimme nimikoineet, mutta näissä ei ollut nimeä. Ilmoitin sitten harratuspaikkaan ja laitoin ison lapunkin, joka oli siellä 3 viikkoa, mutta kukaan ei ollut yhteydessä.

Joku sai siis 3 numeroa liian pienet kengät eikä ehkä edes huomannut....

Eikä minunkaan mies huomannut, että meillä oli liian isot kengät, huomattiin vasta seuraavana aamuna kun minä järjestelin kengät lähtökuntoon.

Pointtini jäi ehkä tuon aiemman viestini kätköihin vähän epäselvänä, mutta tahdoin siis sanoa, että sukunimellä merkitseminen on päiväkodin henkilökunnalle paljon vaikeampaa kuin etunimellä merkitseminen. Näin ainakin olen itse kokenut sijaistaessani päiväkodissa. Lyhyessä ajassa oppii kyllä lasten etunimet, mutta ei välttämättä sukunimiä. Ja näinhän se voi olla myös lasten tarhakaverien vanhemmilla; he tietävät muut lapset etunimiltä ja osaavat kyllä palauttaa etunimellä nimikoidut vaatteet oikeisiin lokeroihin, mutta vaatteessa oleva sukunimi ei välttämättä sano yhtään mitään, ja vaate nakataan kiireessä " nimettömien" vaatteiden laatikkoon.



Meillä 3-vuotias tunnistaa oman etunimensä kirjoitettuna, joten siinäkin mielessä minusta etunimellä nimikointi on järkevämpää. Poika tunnistaa mahdollisten samanlaisten vaatteiden joukosta omansa ilman aikuisen apua.

edes ajatellut että päiväkodistakin voidaan varastaa tavaroita; mutta kyllähän maailmassa varkaita tietysti riittää. Eihän tarvitse olla kuin yksi todella etevä varas päiväkotia kohti.

Mielestäni tuollaisesta laajamittaisesta varastelusta täytyisi puhua jo vanhempainillassa.

Melun pitäminen asiasta voisi mielestäni auttaa koska niin normaalit vanhemmat oppisivat vähän katsomaan " sillä silmällä" jos joku tonkii kauheasti toisten lokeroita tai lähtee tarhasta yhden lapsen ja viisien kuriksien kanssa.

Tietysti kyttäysmeininki on kurjaa, mutta koska kyse ei ole mistään parista ehkä kadonneesta lapasesta niin asia olisi mielestäni huomioimisen väärti.



Mitään varkaanpitävää merkitsemiskeinoa ei varmaan olekaan, mutta tietysti aina auttaa jos nimi on vaatteessa niin monessa paikassa kuin vain voi.



Sukunimellä merkitseminen on tietysti aina huonompi juttu, koska kyllähän päiväkodissa sijaisia riittää eivätkä nämä millään voi oppia lasten sukunimiä.

useampaan paikkaan vaatteessa, pienellä, selvästi, siististi (kintaat kämmenpuoli, joku sopiva heijastin tms. ja pesulappu, kengät sisälle, ulkopohja, tarransisäpuoli tms. ovela paikka, kun sen avaa niin paljastuu/ottaa helposti silmiin kenen kamat on), paitsi haalareihin tms nimilappuihin lisäksi VAIN SUKUNIMELLÄ, niin saa sisarukselle merkitä sitten etunimen alku kirjaimen siihen mukaan muualla, esim heijastimes tms nimikirjaimin

isommalla (= 5v) sellaset vaatteet jotka ei periydy mitä ilmeisemmin toiselle laitan pesulappuun etunimen kans, koska jo lukee tutut sanat ja kirjaimet ok, erottaa kaveriensa nimiä ja jopa suknimen ekat kirjaimet kun on 2 samannimistä kaveria ryhmässä.



Meillä 6 ryhmäinen n. 120 lapsen hoitopaikka ja välillä vaihtunut jotain jota palauteltu pkodille tai tutuille kotiin........

Varastelua en usko olevan.

Vilijonkka:

Tosin mistäs sitä ihmisten varallisuutta välttämättä tietää... Kysyn tätä vain siksi kun meiltä ei ole koskaan varastettu mitään (ja merkkivaatteitakin kyllä käytetään, myös Reimatec-hanskoja). Vaikutelma on että pienen hoitopaikkamme kaikki asiakkaat olisivat tavallisia keskiluokkaisia perheitä. Viedäänkö tavaroita sellaisissa hoitopaikoissa, joissa on heikommin toimeentulevia mukana, vai sittenkin ihan kaikenlaisissa paikoissa?

Aika erikoista ajatella, että ihmiset, joiden tulotaso on huonompi, olisivat muita epärehellisempiä. Me asumme alueella, jos käytännössä katsoen on vain vuokra-asuntoja, suurin osa vieläpä kaupungin sellaisia! Ja suuri osa lapsista maahanmuuttajataustaisia! Hui kauhistus! Meiltä ei ole hävinneet Reimatecit, ei Jonathanit, ei uudet eikä vanhat. Kurakamppeet hävisivät kerran, ja kolme päivää kesti selvittää, kenen matkaan olivat hävinneet ->kun täällä pienituloisten alueella me ostamme yleensä tarjouksesta tällaiset tarvikkeet, niin samannäköisiähän ne ovat.