En halua enää uutta koiraa koska en kestä siitä luopumista. Nytkin välillä jo tulee mieleen että se kauhea päivä on vielä edessä

Mä ajattelin noin mun ekan koiran kuollessa. Mutta sitten alkoi tuntua, että rakkaudesta ja ilosta kieltäytyminen kivun surun pelosta ei ehkä ole sittenkään se miten haluan elämäni elää. Parin vuoden päästä otin uuden pennun. Siinä vaiheessa kun seuraava koira kuoli, asia olikin paljon helpompi. Sitä oli jotenkin täysin hyväksynyt sen ja käsitellyt jo. Toki sitä suri, mutta ei enää niin pitkään eikä pelännyt sitä surua. Tiesi että muutama viikko tässä on vaikeaa, mutta siitä selviää ja elämä jatkuu. Nykyään jopa ajattelen, että on tavallaan hyväkin asia että koirat elää lyhyemmän aikaa kuin ihmiset - on mahdollisuus tutustua useisiin ihaniin koirapersooniin elämänsä aikana.