Kun kiusaaja onkin kotona

Koulukiusaamisesta puhutaan paljon - ja ihan aiheesta. Ihmeellisen hiljaista on kuitenkin perheen sisällä tapahtuvan kiusaamisen kohdalla. Moni vanhempi hyväksyy toiselta lapseltaan käytöksen, mitä ei koskaan hyväksyisi ulkopuoliselta eikä selittelisi sen olevan normaalia nahistelua. Asia näytetään myös selittelevän kiusatulle niin, ettei lapsi edes itse oikeuta omia tunteitaan. Normaali nahistelu toki on ok, mutta välillä näkee (varsinkin, jos vanhemmilla/vanhemmalla on suosikkilapsi), että normaalin raja on ylitetty jo vuosia sitten (jos verrataan siihen, mihin koululta varmasti vaadittaisiin asiaan puuttumista)

Kun omat silmäni avautuivat lapsuuden kotini selittelyille ja sen seurauksille, aloin nähdä samanlaista käytöstä ainakin parissa lähipiirin perheessä. Kiusaaja kotona on ehkä jopa pahempi kuin kiusaaja koulussa: siltä ei voi suojautua ja jos tilannetta perheessä vähätellään, kukaan ei puolusta kiusattua. Näin lapsi oppii, ettei hän ole puolustamisen arvoinen eikä opi asettamaan itsekään terveitä rajoja sille, miten häntä saa kohdella.