Vinkkejä miten auttaa esikoista hyväksymään pian syntyvä vauva?

En tiedä vaikuttaako esikoisen ikä ja sukupuoli minkä verran. Meillä kuitenkin kaikki on mennyt älyttömän hienosti ja vauva on jo ihan täysi perheen jäsen siinä missä kaikki muutkin. Esikoinen otettiin jo odotukseen mukaan, vauvasta puhuttiin paljon ja sitä odotettiin. Tyttö sai laitella meidän kanssa vauvalle sänkyä ja muita tavaroita.



Nyt esikkoneiti saa auttaa vauvan kanssa, saa pitää sylissä (usein jaksaa vain sen puoli minuuttia ;) ) ja osallistua muutenkin. Koitan vauva sylissä lukea isommallekin paljon ja koitan pitää rutiineista kiinni (aamupala, ulkoilu, lounas ja päikkärit).



Koitan välttää niitä tilanteita, että vauva tulisi ikään kuin aina ensin. En tietenkään turhia vauvaa huudata, mutta en kovaan ääneen kailottele että " en voi tehdä sitä tai tätä, kun vauva tarvitsee sitä sun tätä..." jne. Koitan tehdä asiat tärkeysjärjestyksessä ja joskus esikoinenkin on ykkösenä vaikka edes pikkiriikkisen hetken. Ja monesti esikko on huudellutkin, että " äiti, voitko tulla värittämään vai imetäksä" ;)



Toivottavasti en kirjoittele ihan puutaheinää ja teilläkin sujuu hyvin tulevan kanssa :)

Vaipan vieminen roskiin, voi kuivata sinun kanssa vauvan pyllyä, pitää pumpulipuikkoa kun hoidat vauvan napaa, yms. Saa osallistua ja tuntee itsensä tärkeäksi. Vältä negatiivista palautetta tosissaan. Älä noin kovaa, mene kauemmas ettet satuta vauvaa, anna äidin olla rauhassa ja imettää, yms. Jos esikoisesi saa joka kerta negatiivista kommenttia kun näkee vauvan, niin hankaluuksia tulee. Ja kääntäen toiseen suuntaan: aina kun lapsesi silittää vauvaa, tai jotain muuta vastaavaa, niin kehu kuinka ihanasti ja hellästi hän osaa sen tehdä. Kun olet vauvan kanssa, ota 1. lähelle, tutkitte yhdessä vauvaa. Kerro hänelle kuinka onnekas vauva on kun sillä on noin ihana isosisko/-veli, kerro että rakastat myös esikoista ja olet hänestä hyvin ylpeä. Kun ihmiset tulevat katsomaan vauvaa, pyydä että käyvät tervehtimässä esikoista ensiksi, ennen kuin kaikki säntää lirkuttelemaan uudelle ja suloiselle vauvalle. Vauva ei ymmärrä vieraista, mutta esikoisesi senkin edestä. Jakakaa arkea yhdessä. Meillä 1v8kk eroa, ihanat välit, ovat kuin paita ja peppu. Onnea teille! Muuten, negatiiviset tunteetkin ovat normaaleja eikä niiltä voi välttyä. Niistä selviää kyllä!

Meidän esikoinen oli 2v1kk kun vauva syntyi.

Kun esikoinen tulee katsomaan vauvaa sairaalaan, järjestäkää tilenne niin, että olet jo käytävässä vastassa 8eli et vauva sylissä, vauva tississä kiinni tms) ja kävelette yhdessä huoneeseen, jossa vauva on. Esittelet vauvan, että tässä on se MEIDÄN vauva, SINUN sisko/veli. Ja sitten se lahja vauvalta sisarelle:)

Kotona olisi hyvä, jos isä tai joku muu läheinen antaisi oikein paljon huoniota ja aikaa esikoiselle. Myös edellisen vinkit mukaan askareisiin ottamisesta ovat hyviä. Meidän poika ei tosin ollut kovin kiinnostunut edes vauvasta ensimmäiseen pariin kuukauteen, kun se vaan olla ja möllötti:) Ei siis ollut kovin mustasukkainene edes, vaikka kuviteltiin jotain ihan muuta.



Kun imetät, ota esikoinen viekkuun ja luette vaikka kirjaa tms. Anna esikoiselle pieniä tehtäviä, esim. ' tuttimestari' tai vastaava 8aina kun vauva inahtaa, saa taapero mennä ja laittaa tutin vauvan suuhun tms)

Pääasia on, että taapero tuntee olevansa edelleen rakastettu ja tärkeä, vaikka vauva tulikin taloon. Paljon haleja, syliä, huomiota!

On myös tärkeetä, että sinä ja esikoinen teette usein jotain ihan vaan kahdestaan ilman vauvaa. Käytte vaikka kaupassa tms.



Paljon myös kehuja, kun esikoinen silittää tai paijaa vauvaa. Muistuta myös vauvaa katsomaan tuleville vieraille, että huomioi aina ensin taaperon ja sitten vasta vauvan.



Hyvin se menee!



e/e 0706/0504