Maqika (tms) hoi! Mansikkaluomesta vielä!
Saas nähdä pääsemmekö maanantaina sinne Husukeen kun tytöllä päällä flunssa. Tänään on ääni ollut kuin Paula Koivuniemen...
Siitä luomesta kun kirjoitit, että teillä se oli jotenkin onteloisempi...
Tänään kun vaihdettiin se taitos päälle niin se mitä uskalsin kurkata, niin nyt se on jotenkin enemmän sellainen. Kuopalla, röpelöinen.
Kellertävä. Ihoa repsottaa. Siis minun silmiin aivan järkyttävän näköinen.
Mitä se laser tekee? Montako kertaa siellä kävitte ja sanoitko että se meni vain huonommaksi siitä? Meinasin vain, että mitä tässä on odotettavissa...
Yöt ja päivät menee itkiessä. Äidillä ja kummallakin lapsella...
Tuo esikoinen jää nyt ihan jalkoihin. Siitäkin huono omatunto.
Yritin tänään päästä ulos niiden kanssa mutta vauva itki kärryissä siihen malliin että tultiin takaisin sisään. Oma hermo ei kestä kuunnella vauvan huutoa ja lastenlauluja samaan aikaan, olen siis vienyt nekin ilot esikoiselta.
Kauanko kaiken kaikkiaan teidän hoito kesti että se luomi tuli kuntoon?
Onko siinä päällä nyt mitään estämässä saman tapahtumista uudelleen?
Vai korjasiko se leikkaus kaiken?
Olen aika herkkä kuvittelemaan kaikkea. En oikein kyllä nyt pysty kuvittelemaan luomea hyvän näköisenä piiiiitkään aikaan.
Kuulemma se ei enää huonommaksi voi mennä.
Siinä on nyt vain sitä kuollutta ihoa tai miksikä sitä kutsutaankaan.
Aattelin vain, saisitko kerrottua jotain vielä, että näkisin edes pilkahduksen valoa tässä tunnelissa...
Kommentit (10)
...kuinkahan vähällä unella sitä pärjää ilman että tulee ihan pimeeks...
Kaikki yöt on ollut sellaista 3-4 tunnin katkonaista unta. Tyttö itkee tai oikeastaan vaikeroi kaikki yöt.
Käytiin maanantaina siellä ja saikin vähäsen sitä laseria. Reunoille.
Tyttö oli flunssassa joten eivät voineet nukuttaa.
Antoi jotain tosi hyvää kipulääkettä, meni meinaa ihan silmät puoltankoon ja hymyili kaikille ja oli oikein lepponen. Ei vierastanu yhtään :)
Kaiken lisäksi hänellä on myös korvatulehdus! Kyllä sitä itkua riittää...
No joo, ensi torstaille on taas aika. Silloin katsovat, onko se laser auttanu yhtään ja jos ei, niin leikkaavat sen pois samantein.
Yksi yö sairaalassa ja sitten päästäis pois.
Eivät siis kokeile toista kertaa laseria...
Ajatus ei oikein kulje.
Kyllä mä ymmärrän, että häneen sattuu joka paikkaan ja on kurja olla, mutta alkaa oikeasti painamaan tämä valvominen.
Joo ja siis hänellä on nyt antibioottikuuri. Luomessa oli myös tulehdus,
siis korvien lisäksi...
Siis se luomi syväpuhdistettiin rapsuttamalla kuollutta ihoa pois.
Ihan kaikkea ei rapsutettu koska tyttö siis oli hereil.
Kirurgi sanoi, että on aika tunnoton jo hänellä osittain se luomi. Niin paljon kuollutta siinä.
No. Eilen kävin vaihtaa lastenpolil siteet kun hän karjui mulle klo 4stä alkaen. Ei se vissiin siteistä kyllä johtunu.
Asiaan, siis että se oli ihan yhtä kamalan näköinen kuin ennenkin.
Ja hoitsut sanoi, että voin koska tahansa sinne tulla vaihtamaan ne.
Kun puhelimessa meinasin alkaa itkemään, kun kysyin että saanko tulla sinne kun olen yksin kotona. Tyttö meinaa konttaa karkuun ja kierii pitkin lattiaa.
Mies ilmoitti menevänsä viikonlopuksi töihin. Se siitä yöstä sitten.
Jotenkin odotan taas sitä torstaita ihan hirveesti. Ihan kuin se muuttaisi nyt hetkessä jotain... Tiedän ettei niin käy.
Niin ja se kirurgi sanoi, että KESÄLLÄ tyttö voi jo kylpeä...
Ja juu sen torstain jälkeen tyttöä ei saa istuttaa ennenkuin se on parantunut kokonaan. Eli... mitenköhän se sitten käy...
En ole ollut ulkona noiden kanssa piiiiitkään aikaan kun tyttö on vaan itkeny ja odotan sitä hetkeä että pääsisin johku kärryillä.
Tämä viesti nyt näköjään sisältää vain valitusta mutta en nyt oikeesti
taas tajua kuinka jaksan tuonne iltakahdeksaan näiden neitien kanssa.
Ja kun tiedän että sama rumba odottaa ensi yönä niin en oikeen jaksa odottaa sitä iltaakaan... että ihan sama.
Sekavaa tekstiä, sori.
Koen myös huonoa omaatuntoa siitä, että valitan olevani väsynyt kun neiti itse on se sairas. Mutta kun vain olen väsynyt. Yösyömiset jotenkin olen tässä jaksanu mutta nämä yöt on kyl pikkasen liikaa.
En mä kyl enää edes herää tytön itkuihin, mies sitten aina patistaa mut pois tuon kans jotta jaksais ite mennä aamul töihin.
Sujuvasti olen myös oppinu nukkumaan kirkuva vauva rinnan päällä.
MUTTA KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ
ANTEEKSI VALITUS
En voi muuta kuin toivottaa voimia ja jaksamista, toivottavasti saatte apua mahdollisimman pian tilanteeseen. En pysty kuvittelemaan väsymyksesi määrää eikä siihen auta muu kuin lepo, joten ei paljon nämä lohduttelut auta...
On kyllä rankka tilanne, ei ihme että olet väsynyt! ja ylitylsä juttu myös, kun ei pääse edes ulos, jotta saisi itsellekin hiukan uutta puhtia. Voisitko saada jostain lasten / kodinhoitoapua? jos ei sopivia sukulaisia tms. niin esim. kunnalta tms. Meille tarjottiin neuvolasta kotiapua jo silloin, kun vauvalla oli 3kk koliikki. Ei tarvittu kylläkään silloin, mutta jos sellaisessakin tilanteessa kotiapua saa, niin takuulla tuossa teidänkin tilanteessa!!! täytyyhän sunkin saada nukkua ja levätä kipeän lapsen hoidosta.
Mulla muuten kanssa mies otti silloin ilta ja vkl töitä, ja kyllä pänni. miten ne miehet ei ymmärrä, että ylityöt voisi unohtaa tuollaisella hetkellä kyllä täysin.
Mutta onneksi nyt luomea hoidetaan ja toivottavasti se pian tulisi kuntoon!
Jaksuja!
Sunnuntaina kävin päivystyksessä vaihtamassa siteet.
Oli tullut niin paljon verta luomesta että housut ja haalari oli ihan punaiset.
Hoitaja napsi sormilla hyytynyttä verta pois, se oli aivan täynnä sitä.
Niillä ei ollu sitä tarvittavaa sidosta siihen, laittoivat jotain toista, en muista näiden nimiä koskaan.
Menin sitten eilen lastenpolille vaihtamaan koska halusin siihen tarvittavat siteet. No se sunnuntainen side oli tietenkin kuivunut kiinni siihen :(
No, lääkityksestä.
Tyttö sai Tramal-tipat. Voisiko olla kovempia kotilääkkeitä enää??
Nyt ollaan jätetty Panadolit ja Pronaxenit pois.
Kaksi yötä hän on nyt niillä nukkunut klo 21-07,
aikas hyvin!!!
Mutta ihmettelen, ettei siteiden vaihdon yhteydessä käytetä mitään puuduttavaa ainetta. Miksei, eikö niillä ole kaiken näköisiä mömmöjä siellä? Ei se Tramal sitä keskushermoston kivun tunteen välittymistä kyllä kokonaan ainakaan neljällä tipalla estä.
Huusi tai oikeastaan karjui koko vaihdon ajan. Nuppi punaisena.
Kipeää tekee.
Pyllystä puuttuu nyt noin 2-3cm syviä palasia. Keskelle on muodostunut jokin keltainen rypäs. Saan tänään soiton jos viljelystä löytyi joku bakteeri, mihin Kefexin ei toimi...
Näin aamuisin kun on nukkunut, olen ehkä pikkasen positiivisempi tän asian suhteen. Eilen oli kyllä taas sellainen päivä, että itketti vain.
Sanoin juuri ystävälle, että en tajua, miten noin kauniilla vauvalla voi olla jotain noin hirveää.
Se on sellainen kraateri nyt.
Mutta voi kai siihen ottaa sitten isompana silikonit jos siihen kuoppa jää :)
Jos mun pyllyn on periny niin silikoneilla olis tarvettakin,
littana ja leveä :)
Kotiuduimme eilen lauantaina, luomi leikattiin pois siis torstaina!
Ihan kokonaan! Oli pelkkää kuollutta ihosolukkoa se ja pahasti tulehtunut, ihan niin kuin arvelinkin.
Tyttö voi hyvin, leikkaushaava on siisti.
Kahteen viikkoon ei istuta tai maata selällä,
mutta onneksi viihtyy mahallaan ryömien ja kontaten.
Yöt ja tirsat nukkuu sellaisessa " pakkopaidassa" ,
sidon siis hänet nukkumaan mahalleen jottei pääse kääntymään.
Ei tarvi muuta kuin vaipan, se riittää, ei siis siteiden vaihtoa ja
tytön itkettämistä. Tikit sulaa pois itsekseen. Leikkaushaava oli vesitiivis jo vuorokauden jälkeen, kakkapyllyn pesu ei edes enää itketä.
Jopas oli tämäkin juttu, mutta nyt se on onneksi poissa!
Olen taustalta lukenut tarinaanne, ja ihanaa kuulla että se nyt on hoidettu pois. Todella opettavaistä kuulla, että luomi ei ole aina " vain luomi" (kauneusvirhe tms) ja kurja ajatella että olette joutuneet kuulemaan vähättelyä tyyliin " ole onnellinen ettei ole kasvoissa" .
Pikaista paranemista ja hyviä vointeja teille!
Kiva että löytyi ratkaisu! Helpottaa varmaan tosi paljon nyt kun luomi on poissa!
Paranemisia!!
jos maqikaa kiinnostaa tietää, miten meidän luomelle kävi!
no, huomenna leikkauksesta on 2 viikkoa ja menemme husukeen näytille. TOIVON TOIVON niin että saamme luvan jo istua.
on meinaan ollut kyllä aikamoista olla sisällä lasten kanssa, kun
autolla tai kärryillä ei ole päästy mihinkään.
tämä oli nyt se rankin vaihe tämän vauvan kanssa, muu onkin
ollut ihan helppoa!
haava näyttää mielestäni ihan siistiltä.
kolme päivää hän on myös jo seisoskellut täällä, mistä nyt ylös
pääseekään. välillä on kaatunut pyllylleen, mutta olen yrittänyt olla niin lähellä, ettei kovaa kaadu...
Meillä siis luomi alkoi vaivata n. 3kk iässä, oli välillä parempi, mutta tosi pahaksi meni, kun poika oli n 6kk.
Meillä laseroitiin ensin Lastenklinikan lähetteellä iho- ja allergiasairaalassa. Mun mielestä se laserointi ei tehnyt luomelle mitään.. En osaa sanoa oliko se laserista johtuvaat tuo luomen huononeminen vai menikö itsestään kun se laser ei tehnyt sille mitään. Se oli väripulssilaser tms nimeltään ja itse operaatio tehtiin kahteen kertaan ja kerrallaan operaatio kesti ehkä kaksi minuuttia. Tosi nopeaa siis.
Husukessa käynnin jälkeen kaikki helpotti tosi nopeasti, oikeastaan saman tien, vaikka leikkausta odotettiin ehkä kuukausi. Käytiin usein haavapolilla vaihtamassa siteitä ja siteet oli niin hyvät ettei vesi mennyt läpi ja poikaa ei sattunut ollenkaan eli oli oma itsensä. Niin ja husukessa pojan iho puudutettiin sellaisella geelillä aina ennen käsittelyä. Leikki vaan tyytyväisenä hoitajan kanssa.
Eikös teidän pitänyt maanantaina päästä husukeen? Kerrohan kävittekö siellä ja mitä sanoivat!
Helpottaa varmasti heti kun sinne pääsette kun siellä ovat ymmärtäväisiä ja tajuavat miten kipeä se luomi on.
Iso rutistus ja paljon jaksamista sinulle! Pian koko luomi on kurja muisto vain. Mulla meinasti usko loppua joka toinen päivä, mutta heti kun päästiin husukeen niin helpotti.