Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä muilla ahdistuneisuushäiriötä sairastavilla näyttäytyy oireet/vaiva?
17.10.2025 |
Heräsin viime yönä niin kammottavaan oloon, että ajattelin kuolevani. Sydän hakkasi miljoonaa, hirvittävä tuskan/kylmänhiki kehossa. Niin järkyttävän huono olo fyysisesti, että meinasin jo herättää mieheni, kertoakseni, että nyt lähtee henki. Oksetti, pskatti ja heikotti. Tuntui, että en pääse ylös sängystä, kun piti lähteä vessaan, kun maha meni niin sekaisin, että tuli löröt pyttyyn. Istuin pytyllä vaikka kuinka kauan, kun ajattelin, että en vaan pääse tästä ylös, että kaadun ja kuolen matkalle. Teki mieli valittaa ääneen, mutta suusta tuli voin huohotusta. Viimein pääsin pytyltä ylös ja menin hakemaan kaapista rauhoittavaa. Pillerin nieleminen oli vaikeaa, kun oksennus yritti tulla vastaan koko ajan. Tärisin ja hikoilin. Menin takaisin sänkyyn ja puhaltelin niin, että mieheni heräsi...
Minulla diagnosoitiin reilu vuosi sitten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö/tuskaisuus. Olin jatkuvasti kuin tulisilla hiilillä, missään ei ollut hyvä olla. En pystynyt olemaan mitenkään, käveleskelin ympäri kämppää ja kun yritin lähteä lenkille, niin yökkäilin. Tarinasta tulisi niin pitkä, että sitä ei jaksaisi lukea kukaan, jos kertoisin kaiken viime syksystä. Lopulta pyysin itse pääsyä psykiatriselle osastolle ja siellä asiat lähtivät korjaantumaan. Itse en usko kuitenkaan koskaan täysin pääseväni eroon ahdistuksesta, se tulee sormia napsauttamalla ja tuntuu, että itse et pysty tekemään sille mitään, vaikka kuinka yrität taistella sitä vastaan.
Nyt taas pelkään, että monen kuukauden helvetti on alkamassa taas... Miten te muut ahdistuneisuudesta kärsivät selviätte? Minkälaisia oireita teillä on? (Pyydän, että tähän ei vastaile sellaiset, joilla ei ole mitään oikeaa käsitystä siitä, mitä ahdistuneisuushäiriö on. Se ei ole sitä, että joku heittää välillä ilmoille sanan ahdistaa.)
Kommentit (5)
Uskon. Onko arki liian stressaavaa. Onko sydän, migreeni, joku muukin kuin ahdistus. Onko verenpainetta, silmät eli näkö, liian kirkas valo, tulehdusta, pitäisikö varmistaa että onko ok. Entä sappi, maksa. Mitä söit ja joit. Miehesi tuskin on myrkyttäjä. Uupumusta tai liikutko liikaa, hartiat? Lihakset, kylmyys, kuuma, hormonit? E-pillerin oire tai piikkihaitat? Tutki asiaa vaikka voihan se olla pelkkä ahdistus. Ahdistusta kannattaa yrittää poistaa, loma. Kuulostaa rajulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Olisi toki kiva lukea lisää kokemuksia, tämän asian kanssa kokee olevansa niin yksin.
Oletko kokeillut hermoston säätelyä tukevia toimia? Venyttely, jooga, syvöhengitys, meditointi?
Minä olen körsinyt ahdistuksesta kauan mutta nykyään voin jo suhteellisen hyvin. Teen kokopäivätyötä ja ura on vielä aika vaativa mutta saan tehdä omalla tavallani. Olen käynyt kehoterapiassa (yksityinen terapeutti) pari vuotta ja se on olut merkittävä apu. Pidän vapaa-ajan rauhallisena ja teen työstä ison osan etänä. Käytän kehollisia menetelmiä ja nyt opiskelen sivussa traumainformoitua joogaa jotta oppisin paremmin ymmärtämään sitä miten olisi paras toimia. Olen poistanut elämästä ahdistusta ja epävarmuutta tuovia tekijöitä. Kannattaa pohtia joitakin muutoksia joilla voisit ihan joka päivä tukea hyvinvointiasi. Ja pitää niistä kiinni. Etsi myös tietoa ajdistuksesta ja traumasta. Pienin askelin. Hermosto kun menee ylivireeseen niin se on jatkuva työ alentaa niitä kierroksia.
En ole itse saanut omaa diagnoosia ahdistuksesta, mutta diagnoosini on autisminkirjo, johon jatkuva ja krooninen ahdistuspaniikki kuuluu. Keho on suunnilleen koko ajan stressitilassa. Oireita on mm. tunne, että tukehtuu ja että sydän pomppaa kurkkuun, hengittäminen on vaikeaa, syke on todella korkealla ja sen tuntee sydämessä ja rakenteessa sekä tärinä koko kehossa, mutta erityisesti jaloissa ja käsissä. Lisäksi tuntuu, että jalat eivät oikein kanna. Oireet ovat pahentuneet vuosien kuluessa. Paljon ikävää on tapahtunut ja tilanteeni on muutenkin vaikea. Kärsin myös muista asioista, joista en ole saanut diagnooseja. Ahdistus ja paniikki eivät suinkaan ole ainoita. En käytä lääkkeitä, enkä ole saanut mitään apua tai hoitoa.
Minulla ei ole enää noin paha kuin ap:lla. Neljä vuotta sitten oli vielä nuo oireet, mutta nyt käyn jo töissä.
Työpäivät voi alkaa ahdistamaan jos on liikaa palavereja yhden päivän aikana, mutta onneksi teen etätyötä ja pystyn vaikuttamaan päivien kulkuun paljon. Rankempia päivinä joudun tauottamaan työtä.
Tänään on vapaapäivä ja olen nyt jaksamisen äärirajoilla. Olen tänään pyyhkinyt koko kodin pölyt ja tehnyt lapselle ruuan. Vielä pitäisi tehdä lapselle toinen ruoka, mutta ahdistus alkaa nousta. Pystyn kyllä siihen, mutta olo on jo nyt epämukava.
En käytä lääkitystä nyt eikä työpaikalla tiedetä terveydestäni. Ahdistuneisuus alkoi kun koin trauman noin neljä vuotta sitten.
Mun neuvo on, että älä kuormita itseäsi liikaa erilaisella päiväohjelmalla. Jos pystyt esim tekemään vain yhden pienen kotihomman tänään niin se riittää.