Suren lapseni puolesta kuka todennäköisesti ei koskaan saa sisarusta

Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että jos hankkisin perheen haluaisin paljon lapsia. Raskaus oli kamala, invalidisoiva kokemus, menetin yli 2l verta synnytyksessä ja valtavan erkauman vuoksi en pystynyt hengittämään kunnolla seisaaltaan lähes ekaam viikkoon synnytyksen jälkeen. Nyt jäljellä on enää kengurupussi mahalla, mutta en pystynyt alkuun edes pitämään vauvaani sylissä heikon keskivartalotuen takia mikä oli kokemuksena hirveä. Erkaumani palautui varsin hyvin ja on enää noin 4cm eikä aiheuta toiminnallista haittaa. Pelkään kuitenkin, että toisessa raskaudessa vatsa ei enää palautuisi samalla tavalla enkä voisi enää koskaan pitää lapsiani sylissä enkä harrastaa mitään. Erkaumaleikkaukseen olen menossa joskus joka tapauksessa, mutta sitäkin pitää ottaa vuosia viimeiseksi jäävän raskauden jälkeen. 

Tuskin löytyy hirveästi vertaistukea juuri näihin vaivoihin, mutta sekundääriseen lapsettomuuteen kyllä.