Olen naimisissa, mutta haaveilen yksin asumisesta

En tiedä, haluaisinko varsinaisesti olla sinkku, mutta yhteiselo saman katon alla miehen kanssa tuntuu jotenkin niin vaivalloiselta. Miehellä on sellaiset todella perinteiset keskiluokkaiset haaveet, pitää olla omakotitalo ja auto ja hitokseen irtaimistoa ja niin edelleen, mutta sitten hänellä ei ole osaamista, kiinnostusta ja budjettia tuon kaiken kunnolliseen ylläpitämiseen. Olen huomannut kaipaavani sitä elämäntyyliä ja niitä olosuhteita, joissa elin sinkkuna. Asuin halvalla pienessä asunnossa, omistamani asiat mahtuivat helposti pieneen pakuun ja rahaa ja aikaa oli ihan eri tavalla kaikkeen muuhun kiinnostavaan. Elämä tuntui vapaammalta. Onko tämä joku elämänvaihekriisi vai ajatteleeko muutkin naimisissa olevat ihmiset ihmiset tällaisia?