JOULUKUISILLE huonoja uutisia =(
Laitoin saman viestin nyt myös odotus-puolelle ja kysyn mielipidettänne myös täältä nyt kun en tiedä mitä tehdä....
Alkoi vuotamaan. Viikkoja olisi kaiketi nyt 4+2 (viikko sitten eka plussa) ja aamulla alkoi tihuttamaan ja hieman särkyäkin on.
Voi paska sanon minä. =(
Eilen oksetti vielä rutosti ja rinnat kipeinä, tänään en edes osaa sanoa mistään mitään sillä olen todella pettynyt.
Kummastuttaa vaan taas se , että hcg kuiteskin nousujohteinen sillä varmistelin jälleen toissapäivänä plussaa ja todella ei herkällä testillä ja antoi ihan kauniit ja lupaavat viivat sekin.
Viimeksikin siis oli vuotoa ja raskaus tosiaan kaavittiin rv10 kun sikiötä ei ilmaantunut.
Nyt ei taas voi kun odottaa ja ihmetellä, että kuinka paljon vuotaa ja testailla uudelleen muutaman päivän päästä, että onko kääntynyt negaksi vai ei.
Epätietoisuus on nyt inhottavinta ja tekisi mieleni hakea 2 muovikassillista testejä ja katsoa muuttuuko tulos ja mihin suuntaan.
Yksi asia mihin todella kaipan mielipiteitänne on se, että mitä tekisin kun maanantaina minulla alkaisi opiskelun tiimoilta raskas työjakso eli sairaalan akuutilla osastolla missä paljon nosteluja ym.
En tiedä onko aihetta lepoon ja voinko sillä mitään estää jos on, mutta eipä olo muutenkaan ole kovin kiva ja epäilen sen ainakin jonkin verran vaikuttavan työpanokseeni enkä tahtoisi laiskaksikaan leimautua
En myöskään tahtoisi näin epävarmasta raskaudesta minnekään erityisesti ilmoitella eli mennä töihin ja kieltäytyä raskaista jutuista vedoten keskenmenoriskiin.
Eli hakeako saikkua vai ei? Vielä kun ei ultrallakaan pysty sanomaan juuta eikä jaata.
Muille toivotan runsaasti plussia ja vuodotonta raskautta sekä iloista keväistä mieltä. Minä jään tutkailemaan tilannetta.
Kommentit (10)
todella ikävää :' (
Kerronpa lyhyesti omasta alkuvuodestani: plussasin tapaninpäivänä, ultrassa h 6+3 syke näkyi, vastasi pienempiä viikoja. Pari päivää ekan ultran jälkeen aloin tiputtelemaan, 4. vuotopäivänä ultrassa syke, kasvuakin tapahtunut. Oma ihana, vanha konkarigyne sanoi tuolloin, ettei mitään voi tehdä, jos km on tullakseen. Minullakin kovin fyysinen työ, mutta hän oli sitä mieltä, että elellä normaalisti, ei kuitenkaan tieten tahtoen rasitusta. Jatkoin työntekoa, ja 10. vuotopäivänä tuli km.
Silloin mietin ja itseäni syyttelin kun en enempää levännyt. Niinpä nyt osaan ainoastaan sanoa sinulle, että tee niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Raaka totuus kun ilmeisesti on se, että jos jotain on tapahtuakseen, tapahtuu :' (
MUTTA. Nuo alkuraskauden tiputtelut/vuodot on melko yleisiä. Ja AINA on toivoa. Enempää en osaa sanoa, kuin halata lämpimästi, ja lähettää Suojelusenkeleitä pienokaisen tietä varjelemaan!
Rakkaudella Sofia
Koita nyt olla ihan rauhassa... paremmin sanottu kuin tehty. Tiedän.
Minä hakisin saikkua, käy sun niin tai näin, ihan sitten henkisenkin voinnin takia.
Mä niin toivon että se ei nyt tarkota mitään ikävää... olen pahoillani ystävä.
Jotenkin oon sanaton, ei ole mitään sellasta miten voisin pyyhkästä sulta pelon, pahan mielen ja surun pois... siksi sanonkin vaan että pidän peukkuja, rukoilen ja toivon...
Toivottavasti osoittautuu harmittomaksi vuodoksi. Minulla tuli kutakuinkin samoilla päivillä kuin sinulla esikoista odottaessani vuotoa. Ihan kirkasta verta, mutta ei nii paljon että olisi pönttöön pudonnut, mutta paperiin ja siteeseen tuli. 3 päivää tuli silloin sitä vuotoa ja sitten lakkasi eikä loppuraskaudessa enää vuotoja tullut. Mutta kyllä se vuoto silloin pelotti ja itketti :(
Sinuna hakisin saikkua, ihan vain varmuudeksi ja oman mielenrauhan takia. Toivottavasti vuoto ei lisäänny vaan olisi vaan jotain kiinnittymisestä johtuvaa vielä tmv.
Haleja sulle kovasti ja koita jaksella!!!!!
Priscilla: Itkuunhan minä parahdin kun luin lohdutuksesi ja myötätuntosi. Sitä on aika itsesäälissä nyt, mutta olen ihan otettu, että täältä tälläistä tukea saa.
Mies menee kohta apteekkiin ja ostaa minulle raskaustestin millä olen plussannut ja katson mitä se näyttää.
Tulin tulokseen, että jos se on negaa niin sitten vaan pää pystyyn, Panadolia huiviin ja ma töihin. Jos se vaan mitenkään voisi plussaa näyttää (mitä suuresti toivon!) niin sitten haen varmaan saikkua ja seuraan tilannetta muutaman päivän, että meneekö lopullisesti kesken vai rauhoittuuko tilanne.
Sen verran on asiasta miehen kanssa tänään puhuttu, että tämän jälkeen jos km tulee niin hän menee tutkituttamaan simpat ja hakeudumme hoitoon yksityiselle.
Meillä kun on se tilanne, että itsellä on 3 lasta ja kaikki pitäisi olla ok (munatorvet auki, ovuloin, kierto tasainen jne), mutta mieheni on edellisessä suhteessaan yrittänyt lasta monta vuotta eikä ole kuulunut ja siis mietimme, että josko simpoissa on jonkin asteen heikkoutta jonka voisi esim. keinohedelmöityksellä ohittaa kun sieltä valikoitaisiin sopiva yksilö.
Saas nyt nähdä. Mies on aiemmin suhtautunut melko nihkeästi häntä koskeviin tutkimuksiin, mutta nyt tuntuisi, että hän vihdoin ihan omasta tahdostaan sen tekisi sillä vauvakuume on hänelläkin hurja.
En vain ole halunnut häntä painostaa vaan antaa asian tulla ajankohtaiseksi vasta kun se hänestäkin tuntuu hyvältä/oikealta.
Hänkin totesi, että jos vaan sillä keinoa voidaan yhtään vaikuttaa siihen etten minä joutuisi koko ajan kärsimään tälläisestä.
Eli olo on siinä mielssä henkisesti ok kun tietää, että jos kaikki ei nyt pääy hyvin niin sitten asioille yritetään tehdä jotain.
Nyt vaan odottelen testiä ja toivon silti ihmettä tapahtuvaksi ja sen näyttävän vielä plussaa ja kaiken kääntyvän parhain päin.
Toisekseen... en minä ollenkaan huonoon seuraan takaisin joudu jos sieltä nega paukkuu. :)
Olet todella rohkea, kunnioitan tota " jalat maassa" asennetta. En usko että se on mitään pahaa, en suostu uskomaan.
Tee se testi, ja ilmoita HETI!!!
On se vahva plussa, ihan varmana!!! Ja kaikki menee nuppuseni hyvin.
*tää kuivaa sen kyyneleet, ja halii, ja jos käy huonosti, tää halii vielä kovempaa ja lupaa olla myötäelämisessä vahvasti mukana*
voimia sisko, voimia ja vahvuutta.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin...
Mutta totta on, ettei noin aikaisessa vaiheessa voi mitään, keskenmeno tulee jos on tullakseen, olit sitten täyslevossa tai et...
Itselläni toisen keskenmenon vuotaminen alkoi, kun olin harjoittelussa päiväkodissa pienten osastolla ja olo oli kamala. Omasta mielestäni oli kuitenkin parempi kun sain päiviksi muuta ajateltavaa, kotona olisin vain kävellyt ympäri mökkiä miettien asioita edestakaisin... Keskenmeno paljastui sitten 2,5 viikon seurannan (HCG-kontrollit + ultrat) aikana tuulimunaksi, ja jouduin loppujen lopuksi kaavintaan kun keskenmeno keskeytyi...
Sinun kohdallasi tilanne on tietenkin ihan eri, ja teet niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta! Yksi asia, mitä voisi lääkäriltä kysyä on keltarauhashormoonikuuri, voihan olla että tuo vuotelusi johtuu yksinkertaisesti sen puutteesta!
Kovasti halauksia ja tsemppiä sinulle, on varmaan ihan hyvä että menette tutkimuksiin miehesi kanssa. *halauksia*
-Allu
Toisaalta hyvä niin, onpahan ainakin selvempää näin.
Tuosta keltarauhasesta. Minulla on jo Luget olemassa, mutta mitään vajetta ei ole todettu ja mun luteaalivaihe on ihan ok ym.
Joku nyt vaan meni pieleen, enkä tiedä mikä. Ehkä ensi kerralla tosiaan parempi onni.
Kiitokset kaikesta tuesta! Nyt vaan etiäpäin!
Otan osaa... mutta niinkun sanoit, uuteen nousuun!!!
Otan osaa! On tämä niin epäreilua!
en osaa auttaa, koska en itse ole ikinä samassa tilanteessa ollut, mutta toivottavasti kaikki menisi hyvin ja tuo olisi vain jotain alkuvaiheen vuotoa, mitä moni muukin on täällä palstoilla potenut.
Palstoja lukiessani on moni puhunut, että esim. kaksosraskaudessa on yleistä alkuvuodot?? Ja voihan se yksilöllistä olla muutenkin.
Jos yhtään mietityttä, niin hae ehdottomasti saikkua ja anna tilanteen sen puoleen rauhoittua. Itse varmasti hakisin saikkua, ettei ainakaan sen takia jäisi painamaan mieltä. Varsinkin, jos sinulla on raskas työ, paljon nosteltavaa jne.
Tsemppiä ja voimahali sinulle! Toivon sydämestäni, että vuoto loppuu ja vahvat plussat piirtyvät tikkuun jatkossakin!!
t. gaiole, toistaiseksi yhä joulukuisissa jänskääjissä...