Pitääkö mielestänne himoissa jarrutella vähän?

Itse olen kokenut, että seksinhimossa ja fantasioissa on hyvä pitää järki päässä ja tyytyä vaikka vähempään mitä mieli halajaisi. Minusta tuntuu että jos vallattomasti toteuttaisi himojaan niin koko ajan vaatisi jotain lisää. Osittain tämänkin takia olen pysynyt uskollisena vähähaluiselle puolisolleni. Minä olen todella viriili, mutta aistin seksuaalisuuteni olevan sitä luokkaa, että jos alkaisin halujani toteuttamaan, olisin kohta yksin ja sisältä rikki. 

Minulla on myös esimerkki asiasta. Veljeni on sellainen, joka on toteuttanut fantasioitaan ja ne ovat aina vaan menneet pidemmälle. Oli orgioita, bdsm:ää alistajan roolissa yms. Lopulta hän oli siinä tilassa, että ei enää seissyt helpolla. Tämän jälkeen hän keksikin olevansa nainen. Ei siinä mitään. Sen lisänä vain tuli halu riitaantua/riidellä kaikkien kanssa. Kai se turhautti sitten häntä kun oli pannut kaiken palamaan pannen kuin elukka. 

Mitä mieltä täällä ollaan? Onko hyvä jarrutella vai antaa mennä? Mielenkiinnosta kyselen ja trollaavatkin vastaukset otetaan vastaan. Niissäkin joku totuuden siemen aina piilee 😉