Kuinka moni tiesi jo nuorena, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä? Onko päätös pitänyt?

Tiesin jo teininä haluavani tapatyöttömäksi. Päätös on pitänyt.

Lapsena tietysti oli hassuja haaveita. Välillä halusin lakaisukoneen kuljettajaksi ja välillä hävittäjälentäjäksi isäni jalanjäljissä.

Sitten halusin puusepäksi, mutta opo sanoi, ettei niille ole töitä, joten menin kavereideni perässä lukioon. Silloin halusin arkkitehdiksi, mutta tajusin pian olevani liian huono piirtämään ja laiska koulussa. Sikäli olen vähän samalla polulla, että opiskelin aikoinaan rakennusmestariksi. Siitä urkeni näköjään paljon hienompi ura kuin uskalsin uneksiakaan.

Sähkömieheksi halusin, tuli tietotekniikan professori.

Joo. Yläasteella ajattelin, että ois siirtiä olla portto ja se minusta tuli.

Halusin aikuisena hyvän työn jotta mä voisin ostaa kerrankin jotain katsomatta hintaa, matkustaa maailman ympäri ja asua ulkomailla. Olen matkustanut kahdesti maailman ympäri, asun ulkomailla, olen unelma työssäni eikä mun tarvitse miettiä rahaa. Et aika hyvin meni. 

Opettajaksi halusin ja opettaja olen. Opettajan hommia en välttämättä tee eläkkeeseen asti, mutta osaamisen kehittämisen parissa varmasti.

Tiesin nuorena. Harrastin teatteria 12-18-vuotiaana ja hain tietysti teatterikorkeakouluun. En päässyt. Menin opiskelemaan sosionomiksi (AMK). Hain vuoden päästä uudestaan teatterikorkeakouluun, ja pärjäsin jo paremmin. Olin prepannut itseäni koko talven: urheillut, käynyt laulutunneilla ja ilmaisutaidon opistossa. Kolmantena vuonna en hakenut, koska sattui pitkä työharjoittelu siihen. Kun olin valmistunut sosionomiksi, olin niin rahaton, että halusin vain suoraan töihin. Olen kyllä nyt vaihtanut siitä toiseen ammattiin, mutta unelma edelleen elää teatterista. Olin ennen korona-aikaa pari kesää kesäteatterissa, ja vanhin lapseni oli mukana. Hän on nyt jo täysi-ikäinen. Vuodet kuluvat. En tiedä, voiko keski-ikäinen enää edes opiskella näyttelijäksi.

Teini iässä, 15v tiesin että haluan kampaajaksi ja opiskelin sen ammatin. Olin 45v asti kampaaja sitten ajattelin ett voisin tehdä jotain hoivatyötä ilman opiskelua ja teinkin hoitoapulaisena töitä määräaikaisin sopimuksin eläke ikään asti. Olen tyytyväinen valintoihini.  N65v. 

En ole koskaan tiennyt. Monia haaveita ja ideoita on ollut. Monenlaista oon myös päätynyt tekemään. Kaikesta olen ihan hyvilläni, kokemusta ja osaamista on karttunut laajalti ja aina sillä entisellä poikkeavalla osaamisella on ollut hyötykäyttöä uusilla urillakin. Nykyisestä työstä pidän ja se sopii minulle pääosin hyvin. Joskus varmaan silti keksin jotain uutta ja erilaista ja vaihdan vikkelästi. Nyt en voi tietää mitä se olisi. Olen 45 joten ehdin vielä kokeilla paria erilaista työtä oikein hyvin, jos eteen tulee mahdollisuuksia.