Dyspraksia ja sanojen löytämisen vaikeus???

Meillä siis molemmat on lievänä mutta haittaavat normaali arkea muksu on 3v ja toisen kerran arvioidaan. Puheterapeutti meinasi että onkohan liian pieni puheterapiaan vielä ja kun ongelmat on lieviä niin pitäisikö aloittaa puheterapia myöhemmin. Itse en tiedä onko kyse lapsen nuoresta iästä vai resurssien puutteesta (rahasta)? Tähän yritän muiden samankokeneiden kautta löytää jotain vastausta. Selvästi puheterapeutti antoi ymmärtää että minunkin mielipiteeni voisi vaikuttaa aloitetaanko nyt vai myöhemmin? tiedä häntä. Auttakaa kokeneemmat!

alkuunhan puheterapiaa voi olla harvemmin esim joka toinen viikko ja sitten lapsen kasvaessa useammin. Meillä pojalla samaa ongelmaa eli sanan löytämisen vaikeutta ja myös puheen ymmärtämisen vaikeutta. Puheterapia alkoi hänellä 4v ja edistytty on valtavasti (nyt5,5v). Todennäköisesti ongelmat hyvin lieviä kouluikään päästäessä.

dyspraksia,. Ei puhu tyttö ollenkaan=( Kaksi puoli vuotta käyty jo puheterapeutilla ja toimintaterapeutilla 1½ vuotta. Mitään muuta vikaa likassa ei ole kuin se että ei pysty vaan puhumaan. On se hassua kuulelle viittoa.

... mutta se katosi jonnekin bittiavaruuteen... Tässä uusiksi osa siitä:



Meidän tytttö aloitti puheterapian n. 2,5 -vuotiaana. Puheterapiaa jatkui sitten säännöllisesti eripituisia jaksoja (2 krt viikossa), sitten oli aina 2-3 kk tauko välissä aina eskariin asti. Vielä eskari-aikana sai puheterapiaa koulun erityisopettajalta, tämä lähinnä sen vuoksi, ettei tulisi puheen kehittymisessä takapakkia. Päiväkodissa tyttö oli erityislapsena pienryhmässä (tämä oli aivan ihana ryhmä, jossa tyttö sai aikaa ja tarvitsemaansa tukea). Sekä kotona että päiväkodissa oli jossain vaiheessa käytössä tukiviittomat.



Tytöllä verbaalinen dyspraksia. Puhetta tuli kyllä paljon, mutta hänellä oli ikäänkuin oma kieli. Ymmärsi kyllä kaiken, ja osasi myös "korjata", jos minä tahallani sanoin jotain väärin. Ei mitään muita oireita, ei ongelmia motoriikassa eikä oppimisvaikeuksia, vaikka minun annettiin ymmärtää, että on kai aika harvinaista, että on näin paha puheen kehittymisen häiriö ilman mitään muuta. Tyttö mm. oppi ajamaan polkupyörällä ilman appareita 3-vuotiaana.



Olen sitä mieltä, että mahdollisimman aikaisin puheterapiaan. Tämä riippuu toki lapsestakin, kaikki eivät vielä pienenä pysty/jaksa keskittyä tehtäviin puheterapeutin luona. Mutta olisipahan aikaa saada asia kuntoon ennen eskaria/koulua.



Ja puhetaidot alkavat jo tuossa 2-3 -vuotiaana vaikuttaa sosiaalisiin kontakteihin. Meillä ainakin tyttöä kiukutti, kun kaverit ja sukulaiset eivät ymmärtäneet häntä. Tyttö oli ihan älykäs, ja harmitti, kun sukulaisetkin vain lässyttivät hänelle ja puhuivat yksinkertaisia asioita ja lauseita. Tyttö kyllä ymmärsi kaiken, vaikka oma puheen tuottaminen olikin mitä oli. Tyttö sai mm. joskus kauheita raivareita, kun suuttui lässyttävälle mummolleen, joka ei yhtään tajunnut, kun tyttö yritti jotain asiaa selvittää. Turhauttaahan se.



Välillä sain tapella puheterapiaa saadaksemme. Olikohan tyttö 4-5 -vuotias, kun kunnan puheterapeutti lähti muihin hommiin. Oli kovan tappelun takana, että saimme lähetteen ja maksusitoumuksen yksityiselle puheterapeutille. Sitten kun tyttö meni eskariin, emme enää maksusitoumusta saaneet, mutta päiväkodin erityislastentarhanopettaja otti yhteyttä koulun erityisopettajaan, ja tämän neuvottelun tuloksena oli se, että eskarivuoden ajan koulun erityisopettaja antoi tytöllemme puheterapiaa ja tarkkaili myös hänen oppimisvalmiuksiaan. Nämä olivat meidän onnemme, aivan ihania ihmisiä!



Tyttö on nyt 14-vuotias ja pärjää hyvin. Keskiarvo 9,3, on harrastanut mm. näyttelemistä ja toiminut oppilaskunnan puheenjohtajana, jossa joutunut mm. pitämään puheita 300 hengelle...



Koulussa ja kaveripiirissä ei kukaan mitään puheongelmaa varmaankaan huomaa, mutta joskus, kotona väsyneenä, tytöllä menee sanat ja kirjaimet sihan ekaisin. Tyttö huomaa ja tietää tämän itsekin.

Puheterapia aloitettiin 2,5 v:na.

2,5 käytiin ekan kerran puheterapeutilla hitaan puheenkehityksen takia. saatiin kotiin harjoituksia, käytiin muutaman kerran konrollissa ja lopuksi todettiin puheen kehittyvän omaa tahtiaan "normaalin rajoissa".



4v yritin saada eri kanavien kautta tyttöä puheterapeutin arvioon, mutta ei onnistunut. Th:n mielestä tytön puhe oli ikää vastaavaa.



5v neuvolatesteissä kielellinen osio meni tosi huonosti, saimme toiminta- ja puheterapeuteille lähetteet. 8kk:n jonotuksen jälkeen pääsimme puheterapeutin arvioon. tytöllä meni muut kielelliset tehtävät todella hyvin, mutta sanojen löytämisessä ja nimeämisessä suuria ongelmia. Esim. jossakin tehtävässä oli pitänyt luetella värejä mahdollisimman nopeasti, normaalisti tämän ikäisellä lapsella menee aikaa 60s, tytöllä meni lähes 3 min.



Tyttö aloitti eskarin tänä syksynä, siksi samaan aikaan ei haluttu aloittaa puheterapiaa. Saimme kotiin harjoituksia (pelejä, ryhmittelytehtäviä ym.), niitä olisi tarkoitus tehdä nyt useita kertoja viikossa. Tyttö täyttää joulukuussa 6v, silloin on suunnitteilla psykologiset testit ja alkaisi jonkinlainen puheterapiajakso.

dyspraksia,. Ei puhu tyttö ollenkaan=( Kaksi puoli vuotta käyty jo puheterapeutilla ja toimintaterapeutilla 1½ vuotta. Mitään muuta vikaa likassa ei ole kuin se että ei pysty vaan puhumaan. On se hassua kuulelle viittoa.

Meillä pojan puhe on noin vuoden jäljessä. Puhuu kyllä pitkiäkin lauseita mutta puheessa on paljon kirjainkorvautumia, äännevirheitä jne. Dyspraksia tietääkseni liittyy suun motoriikkaan myös. Meillä kieli on paljon ulkona ja kielen alueen jumppaa suositeltiin.

Aloitimme nyt syksyllä puheterapian. Dyspraksia liittyy tietääkseni myös oppimiseen siten että on vaikeampaa ja juuri hitaampaa oppia. Tämän olen huomannut hienomotorisisssa asioissa joissa opetellaan uusia asioita. Myöskin ongelmana on se, että kun lapsi toimii, hän ei pysty samalla puhumaan vaan esim. pitää suutaan auki tai kieltä ulkona.