Älkää koskaan aliarvioiko teidän vaikutusta toiseen ihmiseen - näin erään henkilön vuoden tauon jälkeen
ja mun ei tarvinnut kuin jutella 10 min hänen kanssaan niin olen vieläkin niin iloinen, että hänet kohtasin!
Aiemmassa työpaikassa oltiin samassa toimipisteessä ja silloin näimme päivittäin ja tulin kauhean iloiseksi kun sain vain jutella hänen kanssaan. No "tiet" erosivat kun hän vaihtoi työpaikkaa. Eilen sattumalta törmäsin lähikaupassa häneen ja tulin niin iloiseksi! Hän ei varmaan itsekään tiedä millainen vaikutus hänellä on minuun.
En tiedä pitäisikö kertoa :) ehkä jätän kertomatta..
Kommentit (13)
Se toinen voi ajatella, että voi vee, taas tuo takiainen. Olisi vaan pysynyt poissa. Tuolleen se yleensä menee. Minullakin ollut tuollaisia minulle voimaa ja iloa tuottavia ihmisiä, mutta itse olen heille se välttämätön paha :(
Tottakai voit sanoa että "olipa kiva kun nähtiin, sun seurassa piristyy aina!" :)
Mä tapailin keväällä miestä jonka seurassa oli kotoisa ja lämmin olo, hänkin tuntui tykkäävän. Hän halusi kuitenkin lopettaa jonkun "tunteiden takia" ja oon edelleen aika murtunut, oikeasti. Kyllä se tietää että tykkäsin ja tykkäisin mutta eipä tuota voi pakottaa. Näin häntä pitkästä aikaa kaupassa, hän hymyili ja nyökkäsi ja mun sydän heitti kiekkaa enkä ole saanut itseäni kasaan taas. Pieni hetki juteltiin netissä joku päivä ennen sitä ja multa alkoi jo sillon pakka hajoilemaan. Kauheasti mä häntä ihailin.
Joo, joskus ihan pienikin tekee paljon. Tulee itelle mieleen kun kesällä pyöräilin talon ohi, jonka pihalta trampoliinilla pomppien joku iloinen lapsi huutaa mulle "hei, tyttö". Siitä jäi itelle sellainen iloisuus mukaan.
En aliarvioi. Ei mitään vaikutusta.
Niin hyvässä kuin pahassa. Joku toinen saattaa myös laukaista niin pahan ahdistuksen, ettei mitään rajaa. Mutta ihanaa, että niitä ilahduttajiakin on!
Vierailija kirjoitti:
Se toinen voi ajatella, että voi vee, taas tuo takiainen. Olisi vaan pysynyt poissa. Tuolleen se yleensä menee. Minullakin ollut tuollaisia minulle voimaa ja iloa tuottavia ihmisiä, mutta itse olen heille se välttämätön paha :(
No jos näin olis ollut niin olisi varmaan halaus ollut nopea eikä olis jääny sen enempää juttelemaan. Mullehan riittää tää,että mä tulen iloiseksi hänestä. Ei haittaa jos hän ei tule :) ap
Vierailija kirjoitti:
Niin hyvässä kuin pahassa. Joku toinen saattaa myös laukaista niin pahan ahdistuksen, ettei mitään rajaa. Mutta ihanaa, että niitä ilahduttajiakin on!
No tuskinpa kaikille laukeaa rajattoman pahoja ahdistuksia, saa olla aika taipuvainen siihen, että noin kävis. Vähän niinkö positiivisuudenkin kanssa, jotku on enemmän iloisuuteen taipuvaisia
Jos voit luontevasti ottaa yhteyttä vaikka somessa niin tee se. Pyydä vaikka kahville. Mitä voit hävitä?
Minä tutustuin työharjoittelussa kivaan tyyppiin. Tuntui että oltiin tunnettu aina, ja se tunne oli molemminpuolinen. Harjoitteluni loppui ja yhteys katkesi. Puolen vuoden päästä ajoin hänen ohitseen marketin parkkiksella. Tööttäsin, pysähdyin ja rullasin ikkunan auki. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään nyt säännöllisesti ruoan ja viinin äärellä.
Minäkin näin tänään pitkästä aikaa erään ihmisen ja tuntuu kuin olisi ollut kotona. Olen iloinen että kohtasimme.
Ehkä vähän olen myös ihastunut
Vierailija kirjoitti:
Jos voit luontevasti ottaa yhteyttä vaikka somessa niin tee se. Pyydä vaikka kahville. Mitä voit hävitä?
Minä tutustuin työharjoittelussa kivaan tyyppiin. Tuntui että oltiin tunnettu aina, ja se tunne oli molemminpuolinen. Harjoitteluni loppui ja yhteys katkesi. Puolen vuoden päästä ajoin hänen ohitseen marketin parkkiksella. Tööttäsin, pysähdyin ja rullasin ikkunan auki. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään nyt säännöllisesti ruoan ja viinin äärellä.
Rohkea!
Oliko tämä henkilö samaa vai eri sukupuolta kuin itse olet?
Vaihteeksi positiivinenkin aloitus. 😀👍