Voisiko joku kertoa miten helvetissä noita outoja parisuhteita muodostuu
Näen aina välillä pariskuntia, joissa nainen on viehättävä. Mies on taas jotenkin pulskanpuoleinen ja huonoryhtinen.
Ei ole oikein sopusoinnussa. Miten tuollaiset pariskunnat voivat muodostua elleivät tunne entuudestaan toista?
Eihän ns. siviilissä kukaan oikein enää edes lähesty ketään missään. Baareissa kaikki ovat omissa porukoissaan. En ymmärrä.
Kommentit (9)
Olen nähnyt Cittarissa monta kertaa lapsiperheitä, jossa mies on hoikka, mutta nainen on pulska.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.
Tämä, ja sitten se, että joidenkin luonne on niin mahtava (ainakin olevinaan), että se saa näkemään ulkonäönkin erilaisena. Minä voisin ihan hyvin ihastua mieheen, joka ei ole mikään yleisesti kuolattu yksilö, jos itsetunto olisi kunnossa ja luonne kultainen. Mutta kyllä miesystäväni ovat aina sellaisia yleisesti hyvännäköisiä. Ei heitä rumiksi voi sanoa todellakaan.
Oletko itse täydellinen vanhapiika vai eunukki peräkamarin poika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.
Tämä, ja sitten se, että joidenkin luonne on niin mahtava (ainakin olevinaan), että se saa näkemään ulkonäönkin erilaisena. Minä voisin ihan hyvin ihastua mieheen, joka ei ole mikään yleisesti kuolattu yksilö, jos itsetunto olisi kunnossa ja luonne kultainen. Mutta kyllä miesystäväni ovat aina sellaisia yleisesti hyvännäköisiä. Ei heitä rumiksi voi sanoa todellakaan.
Kyllä niin vaikealuonteisiakin miehiä on parisuhteissa ettei voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.
Tämä, ja sitten se, että joidenkin luonne on niin mahtava (ainakin olevinaan), että se saa näkemään ulkonäönkin erilaisena. Minä voisin ihan hyvin ihastua mieheen, joka ei ole mikään yleisesti kuolattu yksilö, jos itsetunto olisi kunnossa ja luonne kultainen. Mutta kyllä miesystäväni ovat aina sellaisia yleisesti hyvännäköisiä. Ei heitä rumiksi voi sanoa todellakaan.
Kyllä niin vaikealuonteisiakin miehiä on parisuhteissa ettei voi kuin ihmetellä.
On naisia, jotka eivät ole kovin kilpailukykyisiä parisuhdemarkkinoilla, eikä heillä tämän takia ole paljon vaihtoehtoja.
Näillä naisilla on vaihtoehtoina joko ottaa sellainen mies, joka ei muille naisille kelpaa, tai sitten jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.
Tämä, ja sitten se, että joidenkin luonne on niin mahtava (ainakin olevinaan), että se saa näkemään ulkonäönkin erilaisena. Minä voisin ihan hyvin ihastua mieheen, joka ei ole mikään yleisesti kuolattu yksilö, jos itsetunto olisi kunnossa ja luonne kultainen. Mutta kyllä miesystäväni ovat aina sellaisia yleisesti hyvännäköisiä. Ei heitä rumiksi voi sanoa todellakaan.
Kyllä niin vaikealuonteisiakin miehiä on parisuhteissa ettei voi kuin ihmetellä.
Naisetko aina puhtaita pulmusia? Muuten vaan sossussakin ilkeitä että äiti saa tavata lapsiaankin vaan kun sossutäti paikalla, huoltajuus isällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.
Tämä, ja sitten se, että joidenkin luonne on niin mahtava (ainakin olevinaan), että se saa näkemään ulkonäönkin erilaisena. Minä voisin ihan hyvin ihastua mieheen, joka ei ole mikään yleisesti kuolattu yksilö, jos itsetunto olisi kunnossa ja luonne kultainen. Mutta kyllä miesystäväni ovat aina sellaisia yleisesti hyvännäköisiä. Ei heitä rumiksi voi sanoa todellakaan.
Ihan monikossa
Yleensä homma menee niin, että tapaamisvaiheessa osapuolet ovat samaa tasoa, mutta sitten ajan kuluessa toisen osapuolen ulkonäkö rapautuu nopeammin kuin toisen, ja lopputulos on sitten tuollainen "eri paria oleva" pariskunta.