Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon teidän lapset parkuu karkin perään?
11.04.2007 |
Meidän poika on parivuotias, ja jos sille erehtyy yhdenkin karkin antamaan, niin se saletisti parkuu lisää karkkia koko loppupäivän. Miten se jaksaa!
Pääsiäisenä syötiin makeita vähän enemmän, niin kyllä oli kaikki illat pelkkää huutoa vaan. Eilen sitten piilotettiin loput pois näkyviltä, että saatais lapsi taas normaaliksi.
No tietenkään karkkia ja piparia ei oo mikään pakko ikinä antaakaan, mutta oikeesti minua ihmetyttää miten vahva reaktio voi tulla yhdestä piparista.
Kun ongelmana on se, että jos haluaa piparin tarjoamisen lopettaa aivan kokonaan, niin meidän on lopetettava kaikki kerhotkin, kun niissä on tarjolla pullaa ja piparia, joista poika tietenkin haluaa vain sen piparin. Mitä iloa on kerhosta, jos se (ja sitten myös loppupäivä) on pelkkää itkua ja kinuamista.
Kommentit (16)
" huutaa" viinirypäleitten perään! Karkista ei tiedä. Herkkuja on monen laista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulun aikaa touhu oli ihan mahdotonta, mitään ruokaa sille ei saanut menemään, vaan heti aamulla alkoi huutaa keksiä kakkua kaakkia...itseasiassa on nyt alkanut hiukan oppia, yleensä jaksaa korkeintaan puoli tuntia kerrallaan kinuta. Sen on myös jo oppinut että jos sanotaan että ruuan jälkeen saa niin se tarkoittaa etä sitten kun kaikki ruoka on syöty. Isompien kanssa ei pngelmaa (4 - 9 v).
sehän on just ihanaa, miettiä siinä karkkihyllyllä, valita ja vaihtaa. En kyllä sitä iloa lapseltani veis. Eikä meidän 3½ v ole koskaan saanut pultteja kaupassa karkin tai hyvän takia. Kun tietää etukäteen että karkkipäivänä saa.
Vierailija:
Itse hoksasin totuttaa lapsen siihen ettei nameja hänelle osteta koskaan ruokakaupassa käyntien yhteydessä- ollaan vältytty raivareilta kauppajonossa :o)
Erikseen ollaan käyty yhdessä karkkikaupassa ostamassa ne muutamat herkut mitä on maistellut, toimii hyvin tuo systeemi.
Toki se on vaikeaa jos on jo vanhempia sisaruksia perheessä.
Nenne
Halusi äiti täi ei.
Lapsia on tässäkin asiassa erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes alkoi päiväkoti. Kolmevuotiaamme saa siellä karkkia kun on toisten lasten synttäreitä.
Ihmettelen että päiväkotiin saa tuoda karkkia. Mutta kuulemma he eivät voi kieltää vanhempia.
Miten teidän muiden päiväkodit ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kunnes alkoi päiväkoti. Kolmevuotiaamme saa siellä karkkia kun on toisten lasten synttäreitä.Ihmettelen että päiväkotiin saa tuoda karkkia. Mutta kuulemma he eivät voi kieltää vanhempia.
Miten teidän muiden päiväkodit ??
Meilläkin on karkkipäivä, joskus saatan kyllä antaa pari jotain nallenamia muullonkin jos itse otan. Karkkipäivinäkään lapset eivät jaksa 10 namia enempää koskaan (ja kyse pienistä karkeista). Varsinkin keskimmäisemme (3v8kk) kyllä jaksaa joka päivä jossain välissä kysästä onko tänään karkkipäivä tai saadaanko namia mutta tyytyy yleensä jo ennalta-arvaamaansa vastaukseen että ei ole, ette saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkkipäivää ei ole koskaan ollut - eikä tule, kun ei varsinaisesti ole edes tarve rajoittaa karkin syöntiä. Toisaalta taasen, ei meillä yleensä koskaan kotona karkkia edes olekaan lukuunottamatta joulua ja pääsiäistä.
Kaupassa käydessäkään lapsi ei haikaile karkin perään, valitsee mieluummin vaikkapa jäätelön. Onhan siinäkin sokeria ja rasvoja mutta pidän jätskiä kuitenkin karkkia terveellisempänä vaihtoehtona.
vonkasivat vaan koko ajan karkkia. sanoin, että jälkiruuaksi saatte. ottivat safkaa yhet lusikalliset ja vonkasivat. heitin kaikki karkit roskikseen muksujen nähden. itkivät vieressä " äiti älä!" . sanoin, ettei tähän taloon tuu enää karkkia ennenkuin aletaan syömään ruokaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran on ehditty kokeilla tuota, että jälkiruuaksi sitten. Mutta eihän sitä millään ihmeelläkään saa syömään sitä ruokaa. Ja sit noin pieni lapsi kuvittelee, että kun nousee pöydästä, niin sitä karkkia saa joka tapauksessa. Eli toi jälkkärijuttu ei todellakaan toimi.
Munkin mielestä näyttäis, että vain totaalinen kieltäminen auttaa. Mutta joskus olis ihan kiva, kun yhden edes voisi. Mutta kun ei voi, eli elämä ei oo kivaa siltä osin.
kerran viikossa karkkipäivänä riittää. Tietenkin söisivät makeaa vaikka päivittäin jos annettais, mutta tyytyvät siihen yhteen namiin lauantaisin.
Esim. lakusta eivät edes pidä (joskus kerhossa on tarjottu). Jätski ja keksit sekä rusinat kuuluvat suklaan lisäksi herkkuihin, joita saa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kyllä kauppareissut saadaan yleensä hoidettua ilman kummempia hepuleita.
ja varsinkin pienempi kyselee joka päivä onko tänään karkkipäivä, isompi jo tietää koska se on. Meillä on lauantaina karkkipäivä JOS se ei ole jostakin syystä " palanut" ja silloinkin vasta sitten kun on reippaasti syönyt kaikki aamupalansa.
Kaupassa eivät mangu karkin perään, eikä minkään muunkaan makean, mutta esim. pikkutomaatteja ja viinirypäleitä kyllä yrittävät pyytää aina... :-) Kerhoon olen laittanut lapsille mukaan pillimehut ja vähän sen mukaan miten ollaan syöty, leipää ja jogurttia tai sitten jonkun pullaviipaleen/keksin. Koskaan karkinsyönti ei ole mennyt yli, ei edes nyt pääsiäisenä kun suklaata oli (ja on yhä kun kävimme Brunbergin tehtaalla).
Alue: Aihe vapaa
tyttö joka sai maistaa ekan kerran karkkia 3-vuotis-synttäreillään.
Sen jälkeen on osannut nameja kyllä kysellä mutta uskoo kun sanotaan että nyt et saa namia tai että saat vasta ruuan jälkeen.
Itse hoksasin totuttaa lapsen siihen ettei nameja hänelle osteta koskaan ruokakaupassa käyntien yhteydessä- ollaan vältytty raivareilta kauppajonossa :o)
Erikseen ollaan käyty yhdessä karkkikaupassa ostamassa ne muutamat herkut mitä on maistellut, toimii hyvin tuo systeemi.
Toki se on vaikeaa jos on jo vanhempia sisaruksia perheessä.
Nenne