Lue keskustelun säännöt.
Hävettää ihan hulluna miten tyhmiä juttuja olen elämässäni tehnyt
19.09.2025 |
Kunpa voisi palata ajassa taaksepäin ja tehdä kaiken toisin.
Kommentit (21)
Ei hävetä. Mutta osa kyllä harmittaa. Niille tuli hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tulee kelattua vaikka ei ne sillä häviä. Pitäis vaan katsoo eteenpäin ja oppia virheistään.
No ei mullakaan ura kiiltokuvana luonnistanut, joten täytyy koittaa ihan ihmisenä vain...
Häpeään ei kannata jäädä vellomaan. Hetken nolottaa ja harmittaa,asia käsitellään ja mennään eteenpäin virheistä oppineena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20vuotta sitten ottamani tatuoinnit kaduttaa...
Nuorena sitä tekee kaikkea hölmöä.
Vierailija kirjoitti:
20vuotta sitten ottamani tatuoinnit kaduttaa...
Nuorena sitä tekee kaikkea hölmöä.
Ne voi sentään poistaa tai peittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanottua sanomattomaksi.
Ne tulee ja ne menee. Parhaimmillaan ne ovat sellaisevia sielua vihlaisevia tuntemuksia mitkä nostattavat kuonaa psyyken syvyyksistä. Miedoimmillaan niitä ei pane edes merkille. mutta vellomaan en jää. Silloin ne eivät mene pois vaan jäävät vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, itseäni kaduttaa ettei nuorena tullut tehtyä mitään tyhmää. Näin vanhana vähän vaikeampaa.
En pidä siitä, että ihminen tekisi virheitä. Ihminen tekee kaikenlaista. Jos joku nolottaa, tuskin mitään vakavaa on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemättömät asiat ja elämätön elämä voi myös harmittaa.
Häpeä ja katumus tekevät kipeää mutta niillä on positiivinenkin puolensa: ne ovat merkkejä siitä, että olet kasvanut ja kehittynyt ihmisenä. En ole itsekään ylpeä kaikista menneisyyden sanomisistani ja tempauksistani. Aika monta pyyhkisin niistä pois, jos se olisi mahdollista.
Tiedostan kuitenkin sen, että en uskaltanut aina toimia omien arvojeni mukaisesti enkä arvostanut vahvuuksiani vaan yritin olla toisenlainen kuin olen. Siitä seurasi sitten kaikenlaisia möläytyksiä, ylilyöntejä, eeppisiä mokia minulle soveltumattomissa työpaikoissa, liian monien mahdollisuuksien antamista ihmisille, jotka eivät niitä olisi ansainneet ja vaikka mitä muuta. Harva toimii hirveän fiksusti silloin, jos on koko ajan ikään kuin jonkun toisen ihmisen nahoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tehnyt paljon tyhmyyksiä, mutten häpeä niitä yhtään. Häpeäminen kun ei hyödytä yhtään mitään, eikä sen paremmin harmittelukaan. Sen sijaan olen yrittänyt ottaa opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä ja katumus tekevät kipeää mutta niillä on positiivinenkin puolensa: ne ovat merkkejä siitä, että olet kasvanut ja kehittynyt ihmisenä. En ole itsekään ylpeä kaikista menneisyyden sanomisistani ja tempauksistani. Aika monta pyyhkisin niistä pois, jos se olisi mahdollista.
Tiedostan kuitenkin sen, että en uskaltanut aina toimia omien arvojeni mukaisesti enkä arvostanut vahvuuksiani vaan yritin olla toisenlainen kuin olen. Siitä seurasi sitten kaikenlaisia möläytyksiä, ylilyöntejä, eeppisiä mokia minulle soveltumattomissa työpaikoissa, liian monien mahdollisuuksien antamista ihmisille, jotka eivät niitä olisi ansainneet ja vaikka mitä muuta. Harva toimii hirveän fiksusti silloin, jos on koko ajan ikään kuin jonkun toisen ihmisen nahoissa.
Aa, siis ulkoistat mokasi? "En se minä ollut; se oli joku muu joka toimi kehossani omien arvojeni vastaisesti."
Tärkeintä on elää omien arvojen mukaisesti arvostaen myös muita.
Sekalaista ajatelmaa:
Toiminnan voi tulkita jälkeenpäin tapahtumista - aina vasta jälkeenpäin.
Niin on tapahtunut, mutta kuka teki sen, vai tapahtuivatko asiat vain itsestään?
Ja kun tarkastelijan ikä ja maku ja arvot muuttuvat, muuttuu tarkasteltava tapahtuma - sekin vasta jälkeenpäin. Tapahtuma ikään kuin luodaan uudestaan uudessa valossa. Uusi vinkkeli paljastaa uusia näkökulmia tapahtuneesta.
Tapahtunuttahan ei enää ole olemassa. Se luodaan uudestaan aina kun sitä muistellaan ja se muuttuu aina.
asiat voivat tarpeettomasti monimutkaistua jos kuvitellaan että muistojen tapahtumien päähahmo olisi olemassa. Miten se voisi olla olemassa kun se on olemassa vain mielessä. Se että kokee oikeita tunteita asiasta mitä ei ole olemassa on jännä ilmiö. Ilmiönä se on varmaan aika yleinen kun siitä tehdään keskusteluketjujakin.
Vierailija kirjoitti:
Tekemättömät asiat ja elämätön elämä voi myös harmittaa.
Juuri näiden takia aloittajalla onkin nykyään loputtomasti aikaa märehtiä menneitä hölmöilyjään. Mitään uutta ei tule tilalle.
Vierailija kirjoitti:
20vuotta sitten ottamani tatuoinnit kaduttaa...
Nuorena sitä tekee kaikkea hölmöä.
Älä välitä. Et ole yksin. Niin kaduttaa minuakin.
elämä on laiffii