Lue keskustelun säännöt.
Suhtautuminen naiseuden varjopuoliin?
10.04.2007 |
Tuli tässä mieleen synnytyskertomuksia luettuani, että miten te ja miehenne suhtaudutte naisena elämisen ikäviin puoliin, joita minun mielestäni riittää.
Esim. kuukautiset. Harrastatteko seksiä silloin, oletteko tyytyväisiä siihen että kehonne " toimii oikein" vai ällöttääkö vuoto teitä/miestänne? Osaako mies sympatiseerata kipujen tai pahoinvoinnin iskiessä, vai hermostuuko " marinaan" ja kieltäytyy koskemasta?
Entä raskausaika? Miten olette kokeneet sen, että ventovieraat sorkkivat jalkoväliänne ja kyselevät kaikenlaista? Pystyttekö täysin neutraalilla ja asiallisella mielellä levittämään jalkanne, jotta uä-anturi saadaan tungettua sisäänne, vai ujostuttaako/hermostuttaako? Onko mies jaksanut kuunnella valitusta pahoivoinnista, turvotuksista, liitoskivuista tms?
Synnytykseen liittyvät asiat? Miten mies on suhtautunut nähdessään teidät jalat levällään, verissä ja limoissa ja mahdollisesti kovissa kivuissa? Onko mies ymmärtänyt, että nyt tulee sitä jälkivuotoa ja on tikkejä jne, ja yhdyntää ei harrasteta? Vai onko ollut enemmän sitä tyyppiä, joka ei ole halunnut kuulla näistä ikävämmistä asioista mitään eikä välttämättä ole edes tietoinen mistään maidon pakkautumisista tai välilihan venyttelyistä? Miltä tuntuu menettää oman kehon hallinta?
Itselläni ei lapsia ole, ja pakko myöntää, että naisen elämän " eläimellisyys" jossain määrin inhottaa minua. Esim. kuukautiset - niistä haluaisin mielelläni kokonaan eroon, syönkin yleensä aina 2-3 pillerilaattaa putkeen. Samoin gynen tarkastukset - alentavaa ja nöyryyttävää, vaikka tiedän kyllä, että omaksi parhaaksenihan ne ovat. Exän kanssa ei mistään menkoista puhuttu ikinä sanaakaan, nyksän kanssa olen uskaltautunut puhumaan mm. kuukautiskivuistani, kuukautissuojista, ja vaikka mies ei nyt mitenkään erityisen kiinnostunut ole, niin kuuntelee kyllä kohteliaasti, eikä (mikä minusta on ihanaa) ole esittänyt mitään lapsellisia hyi yök verta oksettavaa -kommentteja.
(Ja tiedän kyllä, että olen lapsellinen ja esim. raskaana ollessa ja synnyttäessä on tärkeämpääkin mietittävää kuin se että joku näkee pimppini tai työntää sormeen p*rseeseeni, mutta olisi silti kiva lukea ihan oikeaa pohdintaa eikä pelkkää " Kasva aikuiseksi, kaikki on luonnollista ja vauvan arvoista" -ärhentelyä...Tai ainakin oletan, että ehkä joku muukin kokee ko. asiat edes osittain samalla tavalla kuin minä.)
Kommentit (2)
Kuukautisiin suhtaudun, olen aina suhtautunut niin, että se on hyvä asia. Nuorena olin kiitollinen kun minulla alkoi menkat, se oli minulle merkki että saatan saada lapsia.
Vanhempana sama merkitys on jatkunut, se on sen paikan huoltoa mistä lapsemme syntyvät, eli aika tosi mahtava juttu!
Emme harrasta seksiä menkkojen aikaan ja mieheni ymmärtää että en halua silloin. Hän hieroo selkääni jos kovin kivistää ja on joskus sanonutkin että " voi mitä kaikkea te naiset joudutte kärsimään" .
Raskausaikana hehkuin onnesta. Minusta oli ihanaa kun ventovieraat kaupungilla juttelivat ja joskus joku vieras jopa koski masuuni. Ei se minua haitannut. Elämän ihmettä siinä ihmettelivät.
Mieheni oli täysillä kaikessa mukana, jaksoi ymmärtää mielialan vaihteluni ja jalkasärkyni.
Lääkäreiden tutkimukset eivät olleet minusta outoja tilanteita eikä miehestänikään. Tutukivathan ne siinä miten lapseni ja minä voidaan, ei sen kummempaa. Hyvä että tutkivat!
Synnytyksessä mieheni oli suuri apu. Tsemppasi ja työnsi selästä kun piti. Toi vettä ja kertoi katseellaan paljon. Mieheni tiesi suunnilleen mitä synnytyksessä tapahtuu, välkivuodot ja tikit ym. Hän kertoi että kunnioittaa naisia taivaaseen asti sen jälkeen kun näki mitä synnytys on. Se oli sellainen kokemus että ei siinä mitään eritteitä edes huomaa, jos sellaisia ylipäätään näkyy. Minä en halunnut pitkään aikaan seksiä. Taisi mennä muutama kuukausi ennenkuin uskalsin/halusin. Mieheni ymmärsi. Hali, suukotteli ja kertoi että olen haluttava rakas vaimo, mutta minä koin olevani vielä toipumassa, joten odotettiin kauan. Hän ei painostanut, tiesi mitä olin vastikään kokenut synnytyssalissa.
Minä en koe naisen elämää mitenkään " inhottavan eläimellisenä" . Minusta on upeaa että saatoin kokea synnytyksen ja kaikki siihen liittyvän.
Me jutellaan miehen kanssa paljon, ei tule aiheita vastaan mistä ei voitaisi puhua. En ikinä voisi kuvitella että mieheni vastaisi hyi yök-tyylisesti johonkin menkkajuttuihin.
Taidat ap olla aika nuori ja poikakaverikin vielä hyvin nuori? Kyllä se siitä. Koita tulla sujuiksi sen kanssa mitä olet. Älä häpeä itseäsi. Ole ylpeä siitä että olet nainen ja toivon, että tulet vielä joskus kokemaan jotain yhtä mahtavaa kuin mitä minä olen kokenut. Toivon myös, että löydät fiksun ja ymmärtäväisen miehen jonka kanssa saat jakaa sen hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hänen mielestään naisen elämä on niin paljon kamalampaa kuin naisen, koska nainen joutuu synnyttämään. Ehkä naisen elämä Tiibetissä onkin paljon kamalampaa kuin miehen.
Minua sen sijaan hymyilytti, etpäs pappa parka tiedä mistä jäät paitsi kun et saa lasta synnyttää.
Ps kyllä minä itseni lehmäksi tunsin lapsia odottaessani.