Miksi suomalaisissa sarjoissa dialogi kuulostaa niin epäluonnolliselle?

Tönks tönks. Ja aina naama peruslukemilla. 

Kaurismäen elokuvissa on luonnollista.

Niinpä. Siksi tämä oli niin virkistävä poikkeus.

Tämäpä se itaeänikin häiritsee sen jatkuvan kiroilun lisäksi.

Parhaita ja realistisimpia suomalaisia sarjoja pitkään aikaan. Ajoittain tuntui kuin olisi katsonut tosielämän tilanteita joissa on itsekin joskus ollut mukana.

Tunnemaailma puuttuu siitä, siis positiivinen, kosketus toiseen ihmiseen joka on tosielämässä. Sellainen välittäminen. Se on tavallaan repliikkipuhetta ja tyhjää. Ja voi olla jopa draamasarja. Ellei ole niin hyvä näyttelijä että kaikki onnistuu. Ohjelmointia?

Salatut elämät on II-laadun päivittäissaippuasarja, joten siltä ei pidäkään odottaakaan mitään laatua.

Minusta myös saksan kieli kuulostaa tönkölle joissakin noissa poliisisarjoissa, joita olen katsonut, esim Kahden keikka. Osaan kyllä tyydyttävästi saksaa, että outoudesta se ei johdu.

Niinpä, sen vuoksi en pysty katsomaan paljonkaan suomalaista tuotantoa, näytteleminen on hirveää, huomaa, että nyt "näytellään". Se ei ole luonnollisen näköistä, eikä varsinkaan kuuloista, jos vertaa vaikkapa brittiläisiin. Äänityskin on usein niin huonoa, että puheesta ei saa kunnolla selvää.