Veljeni on autismin kirjon ihminen ja suoraan sanottuna hän on vaikein ihminen, jonka tunnen.

Hänen kanssaan joutuu koko ajan pelkäämään, että milloin hän suuttuu ja pitää miettiä tarkkaan, mitä sanoo. Yksikin väärä sana ja veljeni saa valtavan raivokohtauksen, joka on täysin suhteeton kun ottaa huomioon asian, josta hän suuttui. Ikinä et voi tietää, että milloin ja mistä hän suuttuu ja kenelle. Hän ei ymmärrä itse ollenkaan huumoria, vaan raivostuu heti kun joku vitsailee hänen kuullen ja silti tuntuu pitävän itseään todella huumorintajuisena. Vaikka hänen huumorintajunsa onkin pelkkää muiden kiusaamista, alistamista ja nöyryttämistä. Todella monet hänen tuntevat ovat samaa mieltä, kun olen heidän kanssaan asiasta puhunut, mutta veljeni kanssa siitä ei voi puhua, koska silloin hän saa ihan hillittömän raivokohtauksen, joka kestää pitkään. Hän on koko ajan kiusaamassa muita ihmisiä, mutta silti hän väittää tosissaan olevansa kiusaamisen vastustaja ja kiusattujen puolustaja, vaikka kuka tahansa huomaa, että se ei ole totta. Hän kyllä puhuu kiusaamisen haitallisuudesta ja kuinka se pitää kitkeä yhteiskunnasta, vaikka samalla täysin avoimesti kiusaa muita. Eikä edes yritä peitellä sitä mitenkään, päinvastoin.