Kohuttu ja kehuttu PMMP:n dokkari, en tykännyt

Tai joo, tykkäsin nostalgisessa mielessä, olen samoja ikinä Miran ja Paulan kanssa, ja nuorena tykkäsin bändistään.

Mutta dokkari. Jep, ala-arvoista kohtelua kyllä osin saaneet, ja kai se sitten ilmeisesti on hyvä että niistä puhutaan, mutta dokkaria värittää vahvasti uhriutuminen ja miehet vs. naiset eripuran lietsominen.

Kuten sanoin, ovat todellakin saaneet ala-arvoista kohtelua, mutta kyllä siitä osansa saivat kaikki julkkikset, miehet myös. Erilaisena tietysti, mutta silti, yhtä vakavana.

Dokumentti piirtää kuvaa "pahoista sedistä/miehistä" avuttomien nuorten naisten kimpussa. Kyllä nuoret miehet myös ovat joutuneet kärsimään, ja MYÖS naisten taholta. 

Tää dokkari tosiaan alleviivaa sitä, kuinka oman sukupolveni naiset, ja varsinkin meitä vähän nuoremmat, loukkaantuvat sydänjuuria myöten kaikesta. Dokkarissa oli pahojakin juttuja, kyllä, niitä en puolustele, mutta joku bimboksi kutsuminen... Onpa kamalaa. Minuakin kutsuttiin parikymppisenä sellaiseksi, mutta jätin omaan arvoonsa, nauroin (ainakin mielessäni), ja jatkoin elämääni. Mitä niitä ääliöiden tyhmiä sanoja itkemään ja loukkaantumaan. Yhtä lailla kuulin joitakin ikäluokkani poikia halveerattavan "aivoton nulikka" jne.

(Missä viipyykään miesten tekemä dokkari aiheesta, kuinka heitä on nuorena kohdeltu väärin?) 

Ylipäätään ärsyttää meidän naisten valitus aiheesta kuinka meitä edelleen muka kohdellaan niin väärin. Mitä tämä valitus auttaa? Luullaanko me tosiaan, että miehillä on kaikki helppoa? Keskitytään muelummin omaan elämäämme, ja jätetään uhriutuminen. Jos me kerran ei olla heikkoja, niin miksi käyttäydytään, niin kuin oltaisiin?

 (ja iso huomautus: seks u aalista väkivaltaa EI tarvitse sietää. Siitä en tässä puhu).