Runo Virikkeellisestä mammasesta

Niimpä se Aino-äiti jottain päätti

lapset tarhahan viedä.

On se niin kelvoton ihminen

ettei lapsien riitelyy siedä.

Kotona se lahuustaa aamutakki päällä

lapset kun itkusina luistelee jäällä

epäonni tullut on perheeseen

äiti kun tarttui virikkeeseen.



Lapsella kavereita ikävä jo on

vauvan itku on lohtuton.

Elä sinä Aino virikkeistä välitä

omat jaksamises arjesta hävitä.

Rieskaa ja pullaa samalla tee

usko: ON petollinen teevee.

Lapset sie kasvata kurilla ja ilolla

ei haittoo vaik ois parisuhe piloilla.

Onhan ne terapiat, istunnot ain

mieskin voip vuodessa kerran sannoon "MIE SAIN".

Elä sinä lapsia vieraille vie

siellä on harhainen kamala tie.

Elä sinä aattele itteäs yhtään

muuten oot pahainen ja ilkiä.



Nyt sen Aino-äidin lapsi on varas

miehenkin pettämiskerta on sadas.

Lapsi se kärsii ja itkeskelee

kun se virikehoidossa kuljeskelee.

Saapi se Aino kyllä nyt tukea

ja av-palstalta tarinoita lukea.

Oli se surkia äiti kun ei olla jaksana

vaan eipä se haittoo jos pää on nyt paskana.



Niimpä ne kylän akat kalakattaa

missä on Aino, mikä on sen maa.

Omia lapsiaan eivät virikesyistä hoitoon vieneet

eivät asiasta mitään tienneet.

Töihin pit palata kun rahat oli loppu

töiden jälkeen kaupassa ja hoitoon hoppu.

Sitten hyö kertoilee kuinka lapset nauttii

kun saavat piirtää, ottaa keinussa vauhtii.

On retkeä, metsää, askaretta monta

Ei haise omassa kädessä sonta.

Vaan kun Ainollepa eivät puhua voi

Kuoleman hymni kitarassa soi.

Ainon lapsi se hoidossa kärsi

kyniä, pöytiä se vain järsi.



Ainolla onneksi on kotona netti

kun hermot kerrankin petti.

Päätti hän kertoa totuuden täällä

ettei jaksanut ulkoilla säällä kuin säällä.

Lapsi kun piirtämään hoidossa oppi

tuli työäideille stoppi: Ainon lapsi se

taitoja oppi

se oli väärin - päähän otti.

Eipä saisi virikkeitä laiskoille tarjoilla

leikkiköön kotona pelkillä harjoilla.



Kurja on kertomus Ainosta tämä

lapsesta tehtiin yhteiskunnan jämä.