Ahdistaa se, että on mennyt aikaa hukkaa itselleni sopimattomiin tutkintoihin

Minulla on menestyneitä kavereita, jotka ovat 26-vuotiaina maistereita hyväpalkkaisissa ja mielenkiintoisissa duuneissa. Tiesivät minne halusivat, ja sinne myös pääsivät.

Itse kokeilin paria eri alaa ja kesän alkaessa sain vasta kandin paperit käteen alalta, jolla en haluaisi työskennellä. Työskenten osa-aikaisesti kyseisen alan duunissa, kun ei ole muutakaan mahdollisuutta ja suoritan samalla toista kandia, vaikka tämäkään ei kiinnista ja työllistyminen on hankalampaa kuin tällä kandilla joka on jo kasassa. Toisaalta jos saisin tämän toisen alan töitä, niin toimenkuva olisi varmasti kiinnostavampi kuin ekalla alalla.

Maisteriksi haluaisin tietysti, mutta en tiedä miltä alalta. Tekoäly vie paljon töitä niin monelta alalta, että senkin takia tuntuu vähän turhalta.

Minulla ei ole elämässäni muuta kuin opiskelu ja tämä osa-aikatyö. Olen jatkuvasti tyytymätön, etenkin kun miretin näitä hyvin menestyviä kavereitani. Tiedän, että ei heidän menestymisen sä ole minulta pois, mutta tulee aivan luuseriolo silti.