Kaveripiirin naiset on pistänyt oikein taloskapat pystyyn ja

mun kaveripiirissäni. Ei nyt kaikilla vielä taloa, mutta melkein kaikilla ainakin suunnitteilla ja/tai asutaan rivarissa. Ja tehdään remonttia. Me asutaan tyytyväisenä edullisessa kerrostalokämpässä ja ollaan oikein tyytyväisiä, on aikaa olla eikä stressaa hirveästi, kun ei ole pakko lähteä rautakauppaan. Ja joku muu luo lumet. Ihmiset ei vaan tajua, mutta kukin tyylilllään.

T. Yksi myös pienessä rivarikolmiossa asuva ja omakotitalosta tai muusta isommasta asunnosta haaveileva

Helposti tulee sellainen kilpailuasetelma; kenellä mitäkin parkettia, hanaa, takkaa, neliöitä, ratkaisuja ym. Me ei kylläkään olla lähdetty siihen mukaan, ollaan tehty meidän näköinen koti ja valittu omat jutut. Toiset tykkää, toiset ei, mutta meille se talo tehdään eikä tutuille.



Tulee vähän kalliiksi ja miehelle turhan rankaksi jos täytyy prassailun vuoksi tehdä jotain jutttuja joihin ei todellisuudessa varaa.



ONNEAhan mikään talo tai tavara ei tuo! Se on maailman suurin ja vanhin totuus. Olen sanonut munmiehelle, joka hiki päässä rakentaa, etten halua koko taloa jos tää arki rumba ei ala toimia niin, että kaikilla meillä olisi hyvä olla. Mitä hyödytää asua 200 neliöisessä talossa ja olla koko ajan onneton ja yksin. Mieluummin ahtaasti kerrsotalossa tms. mutta tyytyväisenä elämäänsä.