Haluan eroon kiroilusta. Mika olisi hyva " voimasana" , kun totaalinen kiroilemattomuus taitaa olla ainakin alkuun mahdotonta.

Ite käytän "voi saasta". Tai "voi rutto".

[quote author="Vierailija" time="07.04.2007 klo 22:31"]

Mika olisi hyva " voimasana" , kun totaalinen kiroilemattomuus taitaa olla ainakin alkuun mahdotonta. Sanan pitäisi olla joku ihan " kiltti" , mutta tarpeeksi jytyä sisältävä. Joku voi hitsin hitsi tuntuu liian pliisulle eikä auta kiihtyneessä olotilassa yhtään, kun tekisi mieli karjaista voi v**** tai P*****e.
Kiroan kuin turkkilainen ja nyt on päästävä tavasta eroon!

[/quote]

Mika on ihan hyvä voimasana kyllä. Voihan Mika!! Mikan mika sentään!

MIKA !

Äitini käytti joskus sanaa "hiivatti" oikein suuttuessaan.

Äitini ei koskaan kiroillut, joten muistan vieläkin sen yhden kerran, kun äiti sanoi "voi paska!". Me lapset (kaikki 3) hiljenimme heti, oli se niin järkyttävää kun äiti kirosi. Kirosanat on tehokkaita, kun niitä ei viljele turhan usein.

meidän 1v 9 kk tyttö hoki tänään jumajauta jumajauta kun ripustin pyykkejä. Enkä siis kiroillu silloin yhtään, mutta jostain lauseen keskeltä se on bongannu ton. Kääk.

perhonen (ärrää korostaen), turkinpippuri, pastilli jne (aika killtejä)... saamari, samperi, peeveli (jo melkein noitumista)...

Itse käytän perhanaa ja hemmettiä, koska jotenkin pitää voida kirota. Huvitti kun 2v totesi tässä eräänä päivänä, että " hemetti, kun on terävä" - jostain terävästä esineestä. Parempi näin!



Mutta itse olen huomannut, että kiroileminen on kuin riippuvaisuus. Jos annan itselleni jossain tilanteessa luvan sanoa vaikka voi V... niin ihan varmaa on että sana alkaa elää uudelleen kielenkäytössäni!!

Onnea, kyllä se onnistuu kun löydät itsellesi sopivan sanan tai tavan toimia.

mutta tuli mieleen exän käyttämät " vitun täys paskaa" ja " no jo nyt on vitussa matoja" kun luin noita mietoja kirouksia... Eiks oo ällöjä. t. nro 2

Mulla tällaisia käytössä + " Voi pieru!" - tosin näistäkin pitäisi päästä eroon, kuulostavat lasten suusta ikäville nämäkin...

Eli jos pääsen kiroilun makuun, en osaa enää muuten puhuakaan. Nyt on varmaan vuoden ollut sellainen kiroilubuumi päällä, että kiroilen tosi helposti (myös lasten kuullen). En pidä satunnaista kiroilua pahana, mutta muuten kyllä haluaisin tästä huonosta tavasta eroon. Olen saanut mallin isältäni, joka kiroilee koko ajan. Samoin siskoni. En haluaisi, että lapset oppivat saman tyylin multa.



Mä en kyllä pidä pahoina kirosanoina kuin vittua, saatanaa, helvettiä ja perkelettä. Paska on musta lähinnä yhtä " paha" kuin kakka, samoin esim. perhana ja jumankauta on sellaisia sanoja, ettei mua haittaisi, jos lapseni joskus esim. varpaansa lyödessään sanoisi niin. Yksi hyvä kirosanan korvike, minkä olen kuullut, on SAATERI. Onkohan se kuitenkin liian oikean kirosanan kuuloinen? Mun lemppari on VITURA, mutta sekään ei sovi lapsen suuhun... Mietin noita niin, että mikä kuulostaa kamalalta lapsen suusta, niin sellaisia sanoja en haluaisi käyttää.

Musta se kuulostais lähinnä hassulta =) Mutta tosiaan kun ole lapsuuden kuunnellut jokapäiväistä kiroilua, niin ehkä omiin korviin ei noi lievät ilmaisut kuulosta yhtään pahalta.



T:12

mähän olen itse alkanut tota sanaa käyttään, voi sentään, perkeleen vastine on toi perjantai, mutta mikäs olis ton saatanan vastine

Siis " vvvvoi PIERU!!!" . Ja asiaankuuluva tuima kasvojen ilme vielä niin ei naurata! :-/



t.11

RAATO, LEMPO... näitä vaarini käytti ;)

kaikki sen sairastaneet tietää kuinka suuri paino sillä sanalla on

joten perkeleen sijaan sanon perhonen, ja täydestä menee... :)

Meillä on käytössä " Voihan perjantai..." Sitäkin käytetään todella harvoin.

noi tuollaisia kilttejä versioita



se r-kirjain on kyl aika hyvä, tuo raato kuulostaa mun korvaan aika hyvältä vastineelta.



saakeli ja saamari lipsuvat iteltä joskus, ovat kai sentäs parempia kuin oikein saatana, joka kuulostaa aika pahalta mun korvissa.



mies lipsauttaa joskus " voi kilin vittu" ja mä toivon ja toivon ettei se kuulu vääriin korviin, toistaiseksi ei ole lipsauttanut väärässä seurassa...



Ite käytän myös hitsinhitsi ilmausta, pikkuturhautuneena :)



On muuten jännä tää tarve ihmiselle käyttää jotain ilmaisua turhautuneena/suutahtaneena.

Se pitää stopata siihen ja äkkiä keksiä joku lapsen korville sopiva lopputavu sanaan :)



Ainkin voi kaiken tunteensa ja turhautumisensa ladata siihen ekaan tavuun ja sit jatkaa



Voi vit.... si, -ja

Voi saa... tava, -vutus,

Voi per...he, -jantai, -sikka

Voi hel... minauha, luntai, istin



Ja kyllä ne aidotkin sanat lipsahtaa ihan tarpeeksi usein, ihme, etteivät ole jääneet 3-veelle päähän. Joskus käskee mua tukkimaan korvat etten kuulisi, mitä hän aikoo sanoa. Kun tekee kuulemma mieli sanoa rumasti. Sitten kuiskaa ihan hiljaa: " kakka..."