Olen onnellinen

Olet kyllä onnekas. Ei sitä tosiaan oikein muuta tarvitse. Lapset ja terveys ja turvallinen arki ilman puutetta ja kriisejä on parasta. Saanko kysyä laitatko hyvää takaisin kiertoon eli teetkö ns hyväntekeväisyyttä, lahjoituksia tms?

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä onnekas. Ei sitä tosiaan oikein muuta tarvitse. Lapset ja terveys ja turvallinen arki ilman puutetta ja kriisejä on parasta. Saanko kysyä laitatko hyvää takaisin kiertoon eli teetkö ns hyväntekeväisyyttä, lahjoituksia tms?

En tee lahjoituksia koska niistä vain murto-osa menee perille. On monia muita tapoja toimia.

Oikein mukavaa, että olet ymmärtänyt olevasi onnellinen ja että sinulla on asiat hyvin :)

Minäkin olen kulkenut tänään hymyssä suin koko päivän - eilen näin rakkaita ystäviäni, pidimme hauskaa, ja tänään taas tapasin ikääntyneitä vanhempiani ja olin iloinen, miten hyvissä väleissä olemme edelleen ja että he ovat pysyneet terveinä.

Minulla on myös mukava työ, kivat työkaverit ja mukava koti. Perhettä en ole perustanut, mutta en sellaista kaipaakaan. Kaikki on hyvin :)

Minäkin olin joskus noin onnellinen. Oli vuosi 1992, Suomessa alkoi iso lama. Olimme myyneet asunnon isolla voitolla, rahaa oli, matkustelimme ulkomailla. Uusi auto, uusi kolmio rivarissa mutta mieheni käy kylässä pierussaan työkaverinsa luona, meistä reilusti vanhempi pariskunta. Joskus tuli sieltä ja sanoi minulle, että laita jotain seksikästä päälle ja tee vaikka voileipiä, työkaveri tulee kohta vaimoineen meille kylään. He tulivatkin, otettiin drinkkejä ja mieheni sanoi minulle ja työkaverilleen tanssin lomassa, että menevät tupakille saunan puolelle, me siis okei. Alkoivat viipyä, menin katsomaan ja sitä näkyä en saa pois silmistäni koskaan. Mieheni tuli, elin esillä, valui sitä niin ulos. Nainen tuli ja sanoi, ettei hän pahalla. Ei pahalla mutta se tapaus oli maksaa henkeni, aloin juoda, juoda siis liikaa. Mutta hoidin lapsen ja perheen silti. Olemme yhdessä vieläkin mutta jotain rikkoutui minussa.