Elokuvamaisin hetki elämässäsi?

Kerro itse

Tapasin 2-kymppisenä yläastekaverini Helsingin rautatieasemalla sattumalta, vaihdoimme kuulumiset ekaa kertaa sitten yläasteen. Asui nykyään Pariisissa ja odotti ranskalaisen aviomiehensä kanssa junaa, olivat tulleet joulun viettoon Suomeen ja menossa sukulaisiin maalle. Ihan uskomaton sattuma, että törmäsimme, niin marginaalinen todennäköisyys olla samassa paikassa samassa hetkessä, kun toinen asuu Pariisissa.

Kun teineinä ihastuneina istuimme aviomieheni kanssa kaverin auton takapenkillä ja hitaasti pikkurillimme hipaisivat toisiaan ja hitaasti otimme toisiamme kädestä kiinni ensimmäistä kertaa.  Siinä hetkessä oli jotain niin maagista, kun tajusi että toinenkin on ihastunut. Yhteistä taivalta tuosta hetkestä kertynyt jo monta vuosikymmentä.

Ajolähtö-elokuvassa on monta kohtausta, jotka voisivat olla hetkiä omasta elämästäni.

Japanilaiset, perinteiset shintohäät.

Pulp fiction muistuttaa mun elämää.

Olin tulossa bussilla kotiin. Ulkona oli harmaata ja vettä tihkui. Bussissa oli vähän ihmisiä ja ihan hiljaista. Parin penkin päässä istui kaksi spurgua ja toinen sanoi:" synkkä ilma", kaverinsa vastasi:" niin". Sen jälkeen oli taas hiljaista ja tunsin olevani Kaurismäen elokuvassa.

Himokkaina, vielä kotona asuvina teineinä päädyttiin silloisen poikaystävän kanssa panemaan uimarannan pukukoppiin. Kaikkinensa se muistutti lähinnä jotain 2000-luvun alun kotimaista draamakomediaa.