Mistä voisi löytää elämäniloa?

keskusteluterapia siihen rinnalle ainakin alkuun,



muutaman vuodenkin jos syöt lääkkeitä niin siinä ajassa saat taas iloa ja jaksamista, alat harrastuksen tms ja kun sitten pääset lääkkeistä, on sinulla jo olemassa kivoja juttuja elämässä ja todennäköisesti jaksat pitää niistä kiinni jatkossakin,



keskusteluterapiaan voi varmasti hakeutua myöhemminkin hakemaan tukea jos meinaa tuntua että palaa taas samaan vanhaan.

ja jostain sellainen uusi tarkoitus elämään. Näillä eväillä itse nousin tuosta suosta. En yhdessä yössä, mutta 1,5 vuodessa olin jo kykenevä kaikkeen siihen mitä arki vaatiikin.

Tämä on yksi terapia. Tavoite antaa voimaa ponnistella. Tarvitset omia harrastuksia myös. Mitkä asiat ovat tehneet sinut edes hetkittäin joskus onnelliseksi. Vanhat ihmiset sanovat, että onnellisen elämän salaisuus on siinä, että liian pitkään ei saa murehtia yhtä asiaa. Yritä vaan rämpiä eteenpäin, kyllä se aurinko paistaa vielä sullekin, usko pois! Kuuntele piristävää musaa!

kyllä lämmittää mieltä, että yleensäkin joku vastaa tähän. ja muutakin kuin näitä av:n naljailuviestejä. on niin kovin yksinäinenkin olo, että tuntuu hyvältä kun joku " kuuntelee" ja vastaa jotain.



lääkkeitä en millään uskaltaisi ja haluaisi syödä. pelkään sivuvaikutuksia ja ehkä yleensäkin olen hiukan lääkevastainen ihminen ja ajattelen että aina parempi jos suinkin pärjäisin ilman. terapiaa olen vakavasti harkinnut, itselläni ei siihen yksin ole varaa mutta jos saisin kelasta tukea voisi se onnistua. odottelen parhaillaan lääkärinlausuntoa kelaa varten. hitaasti asia edistyy...



viimeisessä vastauksessa oli myös hyviä ideoita. olisikohan tuo piirtäminen hyvä juttu, itse asiassa nuorempana maalailin öljyväreillä ja piirtelin vähän enemmänkin. nyt en ole sitä vuosiin tehnyt, kun tuntuu ettei kauheasti ole omaa aikaa ja silloin kun on olen niin väsynyt etten jaksa.



yleensäkin silloin kun on kovin huono olla, ongelma on se etten saa mitään aikaan enkä " jaksa" tehdä mitään. hyvä että edes syön ja saan lapsille ruokaa laitettua. vaikka jokin pieni juttu voisi piristää mieltä, niin en saa itsestäni sen vertaa irti että tekisin jotain. musiikkiakaan en ole kuunnellut pitkiin aikoihin. se voisikin olla hyvä idea.



kiitos näistä!! lisääkin kirjoituksia mielelläni lukisin.



ap

ei niissä lääkkeissä ole mitään pahaa jos " joutuu" syömään, ihan selvästi olet sairaana ja tarvitset ne jaksaaksesi arkea.



Terveyskeskuslääkäriltä saat lähetteen mielenterveystoimistoon (eikä maksa mitään) ja sieltä ne hoitajat ja lääkärit löytävät just sulle sopivan lääkkeen ja avun.



Noin alhaalta on minun käsityksen mukaan vaikea ellei jopa mahdoton nousta omin voimin,



ja miksi pitää kiduttaa itseään ja läheisiään nuupottamalla kun apu on niin helposti saatavilla,



voihan niitä lääkkeitä käyttää vain alkuponnahduksena uuteen elämään ja sitten piirtää ja kävellä ja kuunnella musiikkia ylläpitääkseen mielenterveyttään,



sairautta vaan on aika vaikea saada hoidettua ilman lääkkeitä.



Minä kärvistelin vuoden ajatellen juuri kuten ap, mutta sitten onneksi menin lääkäriin ja otin lääkkeet vastaan. Nyt on niin paljon parempi olla,



ei vain minulla itselläni vaan myös perheellä ja muilla läheisillä kun olen " oikeasti" jutuissa mukana.



voimia, ja mene tyttö lääkäriin :)

lääkkeisiin suostunut. Jälkikäteen harmitti, etten aiemmin aloittanut. Tosin minulla kävi kai tuuri, lääke sopi minulle, sivuvaikutuksia ei tullut (tai no, suuta vähän kuivasi, mutta sen nyt kesti). Lääkkeitä söin 10 kk ajan, sitten lääkärin seurannassa lopetin.



Olin sinä aikana saanut lääkkeiden avulla elämääni kuntoon, eikä fiilis repsahtanut lääkkeidenoton lopetuksen jälkeen. Jos on migreeni, otetaan päänsärkylääkettä, jos on kemiallinen epätasapaino aivoissa, otetaan lääkettä, joka korjaa tilanteen.



En usko pelkkien lääkkeiden yksinään riittävän masennuksen selättämiseen, mutta niistä on apua. Saa sitä tarmoa laittaa kaikki kondikseen. On uskomatonta, kun voi herätä ja ajatella, miten paljon kaikkea ihanaa onkaan edessä, eikä vain laskea tunteja siihen kun taas pääsee nukkumaan.



3

ne on vaan niin iso peikko mulle. en millään haluaisi enkä uskaltaisi niitä syödä. ajattelen myös että ne eivät syitä poista, vaan lievittävät oireita. toki se voisi arkea helpottaa. mutta mitä sitten kun lääkkeet lopettaa? jos palaankin taas lähtötilanteeseen.



meillä on ollut myös haaveissa uusi vauva, mutta lääkkeitten kanssa en uskaltaisi raskautta lähteä yrittämään. tosin, olen vakavasti harkinnut jos en enää lapsia tekisikään, mielessäni haluaisin, mutta en tiedä onko minusta käytännössä siihen. sekin surettaa. miksen voi olla kuin muut ja nauttia elämästä? miksi eläminen on minulle niin raskasta?



voisiko olla mahdollista että pelkkä terapia riittäisi avuksi? onko kellään sellaista kokemusta?



ap

Eihän se uusi vauvakaan niitä syitä poista pahentaa tai siirtää vain eteenpäin. Lääkkeet auttavat kuitenkin näkemään elämää positiivisemmin ja tarttumaan asioihin ja pääsemään eteenpäin. Sängyn pohjalta ei kovin pitkälle pötkitä.

ja vastustelin kun lääkäri tarjosi keskivaikeaan masennukseeni lääkettä. Pelkäsin, että ne muuttavat persoonallisuuttani ja saan pahoja sivuoireita. Ihan turhaan pelkäsin! Minulle kyllä tepsi eka lääke eikä mitään sivuoireita ollut.



Ei elämä edelleenkään ruusuillatanssimista ole, mutta näen asiat selkeämmin ja pystyn keksimään ongelmiin ratkaisukeinoja. Masentuneena sitä vain rämpi sumussa eteenpäin ja pyöri ympyrää.

Itselläni on ollut myös tuota jaksamattomuutta, masentuneisuutta ja muuta väsymystä. Rupesin pikkuhiljaa syömään terveellisesti ja se oikeasti piristi minua ja innostuin todella ottamaan selvää terveellisistä elämäntavoista.

Itselläni oli vuosia vastaavia oireita. Tauti oli alkanut synnytyksen jälkeen mutta neuvolassa ei vaan osattu reagoida oireisiini mitenkään! Tuo vajaatoiminta aiheuttaa juuri tuollaisia tuntemuksia, ainakin minulle!

mua ihan suututtaa neuvoa ihmistä joka on jo valmiiksi päättänyt ettei apua ota vastaan. Vaikka tiedänkin että se on sairaus joka puhuu etkä sinä itse,



Toki voi olla hyötyä ihan vain keskusteluterapiasta, mutta jos terapeutti ehdottaa lääkkeitä niin sinuna kyllä luottaisin ammatti-ihmiseen ja ottaisin ne vastaan.



Minäkin intin vaan että kyllä tämä tästä ja ei tämä nyt niin paha tilanne ole,



lääkkeitä jonkin aikaa syötyäni häpeissäni totesin läheisilleni että anteeksi kun en hakenut apua ajoissa.



Kyllä sinä varmaan haet lääkekuurin angiinaankin niin mikset sairauteen joka pilaa sekä sinun että perheesi elämän?



toisen lapsen saamista on nyt siirrettävä koska äiti on sairaana, hoidat itsesi kuntoon ja sitten nautitte perheenä kaikesta ihan eri tavalla taas.



oikeesti!!!!!!!!!!!!

Itse kärsin silloin kun lapset oli pieniä väsymyksesta ja olin apaattinen ja surullinen jatkuvasti.

Lapsuuteni oli tosi hirveä. Aloin käydä lapsuuttani lävitse ja mietin sitä kohta kohdalta. Mietin, että mitä haluan tulevaisuudelta ja voinko menneisyydelle mitään. Aloin harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja petrasin ruokavaliota. Liikunta auttaa masennukseen paremminkin kuin lääkkeet.



Jos haet lääkkeet, siirrät vain asioita ja et pääse mistään selvyyteen. Nykyään vetää ihmiset surutta masennuslääkkeitä joka pikku asiaan. Kun ei ole sinut itsensä kanssa, haetaan lääkepurkki muodikkaasti ja sitten odotetaan, että taivas aukeaa.

Mutta ei se niin mene. Et saa elämäniloa takaisin ennen kuin teet selväksi menneisyytesi ja mietit, millaisen elämän haluat. irrota itsesi menneestä ja mieti millainen olet juuri sinä ja sinä itse. Ala aktiivisesti kääntää ajatuksia positiiviseksi. Siihen kyllä kykenee jos vain on halua. Murheessa saa kyllä mässätä jos haluaa.

Ei ole mitään ihmepilleriä, mikä loisi hyvän elämän.

Jos tuntuu, että et itse saa narua auki, hanki keskuteluapua. Ammatti-ihminen osaa aukaista lukkoja, mistä pääset itse työstämään elämääsi.

Tsemppiä sinulle ja muista rakastaa itseäsi niin paljon, että teet töitä elämäsi eteen. Pilleripurkilla ei elämä sen kummemmaksi muutu.

arvot on siis katsottukin, tosin siitä on nyt pari vuotta jo aikaa. silloin kaikki arvot oli ok. tämä huono olo ja muu on siis jatkunut jo noin 15 vuotta, eikä ole mitään yhtäkkistä.



minua kiinnostaa kyllä kuinka paljon voin vaikuttaa hyvinvointiini, vai onko sittenkin ainut vaihtoehto koittaa hyväksyä ne lääkkeet. ajattelen hiukan kuten 14 kirjoitti, toisaalta mietin olenko vain tyhmä ja pitkitän toipumista parempaan jos en lääkkeitä kokeile.



ruokavalioni on kieltämättä aika surkea, nyt olen kokeillut e-epaa syödä ja se on ehkä hieman piristänytkin mieltäni. viime aikoina en ole oikein muistanut sitä syödä, ja tänään tosiaan tuntui että haluaisin haihtua ilmaan... pitäisi löytää jostain se tarmo ja kipinä että pitäisi huolta hyvästä ja monipuolisesta ruokavaliosta yleensäkin, ja että liikkuisi tarpeeksi. näkisi mitä se saa aikaan.



ymmärrän kyllä että tämä jahkailuni ärsyttääkin, että ei väkisin jos ei apu kelpaa. kovasti haluaisin apua ja parempaa elämää, mutta en saa piiskattua itsestäni tarpeeksi ja ehkä myös se pelko on mukana. pelko lääkkeitä kohtaan ja pelko tunnustaa etten voi hyvin. kukaan muu ei edes tiedä voinnistani kuin mieheni, vaikka tätä on jatkunut vuosia. aina pitää koittaa jotenkin näyttää pärjäävänsä muka kuitenkin.



vauva-asiaan tiedän kyllä ettei huonoihin olosuhteisiin kannata lasta tehdä. ja ihan tosissaan mietin ja olen miettinyt mihin rahkeeni riittävät ja koska on sopiva ajankohta jos sellaista tulee. entä jos en koskaan tästä muutukaan? unohdanko sitten koko haaveen? en haluaisi monien vuosien ikäeroja lapsille, mutta enhän voi tehdä lapsia jos ei minusta ole äidiksi.



hiukan selkiyttää ajatuksia kun saan lukea teidän mielipiteitänne, kiitos.



ap

Olen tainnut rämpiä samanmoisessa suossa kuin sinä. Ja toisinaan vieläkin otan sinne harhaaskeleen. Tai siis huonoina päivinä vajoan itsesääliin ja omaan surumielisyyteen. Onneksi nuo harhaaskeleet nykyisin alle vrk:n mittaisia :)



Lääkkeisiin en mäkään usko. Tai onhan niistä joillekuile apua. Mutta, jos asiat on henkistä laatua niin niitä tulisi hoitaa hellävaraisesti ja kokonaisvaltaisesti. Itse sain avun luontaislääkinnästä ja terapiasta.



Homeopatiaa ja healingia. (joo, kuulostaa tosi ufolta, vaan auttoi). Etsi vaikkapa hyvä Reiki terapeutti ja lähde sitä kautta purkamaan vyyhtiä. Mikäli tälläiseen päätyisit, niin etsi hoitaja todella huolella. Kaikenmaailman humpuukihoitajia on myös tarjolla, jotka vain rahastavat. Mutta löytyy myös niitä hyvä sydämisiä ihmisiä, jotka todella haluavat Sinulle hyvää.



Tsemppiä!

kyllä lämmittää mieltä etten ole ainoa tässä tilanteessa, vaikka en samaa toisille toivoisikaan. kiitos tsempityksestä, teille kaikille vastaajille!



mutta nro 16, jaksaisitko vielä kertoa lisää. mitä tuo healing on? en ole siitä aiemmin kuullut. myöskään reikiin en ole tutustunut, vain nimen joskus kuullut. kokeilitko sinä sitä? mistä päin itse olet, osaisitko suositella jotakuta kenen luona voisi käydä hoidossa? minä asun pääkaupunkiseudulla. ja hienoa, jos sinulla elämä näyttää jo valoisammalta! :)



ap

Ikäväkyllä en osaa sinulle neuvoa, kenen puoleen voisit kääntyä. En asu pääkaupunki seudulla. Mutta siellähän niitä vasta kaikenmoisia palveluntarjoajia piisaa :)



Reiki ja Healing on energiahoitomuotoja, joissa käsitellään ja hoidetaan ei näkyviä, henkisiä tukkeumia. Googlettamalla löydät aiheesta todella paljon. Näiden hoitojen jälkeen olo on suorastaan, miten sen nyt sanoisi hekumaallinen, jalta maasta 10cm, kevyt ja elämään luottavainen. Kannattaa kokeilla edes kerran. (Suunnittele sitten vasta lääkitystä...)



Mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi. Uskon, että avun saat :)