Ihmisenä eläminen on sairasta teatteria

Teatteria todellakin. Maailma olisi ihan erinäköinen ilman valehtelua, näyttelyä, peittelyä, salailua ja verhoilua.

Voi elää omanlaista elämää

Olen syrjäyttänyt itselleni maalle, missä asun itsekseni metsän reunasa.  Yritän olla näkemättä ja kuulematta mitä muu maailma tekee.

Voi myös olla esittämättä mitään ts. kylähullu oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syrjäyttänyt itselleni maalle, missä asun itsekseni metsän reunasa.  Yritän olla näkemättä ja kuulematta mitä muu maailma tekee.

Ja tuonko pitäisi olla elämisen arvoista elämää?

Sun ei tarvitse olla osa tätä systeemiä. Minä olen hypännyt pois kauan sitten. Verkkokauppa elättää, harrasteviljelen maata, kun perunat on nostettu, lähden Espanjaan. Vähän minä suomesta välitän. Kun äidistäni aika jättää, myyn kaiken ja muutan pysyvästi etelämmäs.

Täällä Suomessa elämä ei todellakaan ole kuin teeskentelyä koulusta eläkkeelle asti. Totuudenpuhujia pidetään kahjoina, moni kyllä onkin sortunut tähän hullunmyllyyn, mutta minä päätin, että olen ulkopuolinen, en ala jyvistä tappelemaan kun koko lato palaa.

Kuitenkin lapsia pitää tehtailla kokemaan sama pähkähulluus ja kärsimään siitä ehkä seuraavat sata vuotta ilman, että nämä ovat millään tavalla antaneet suostumustaan tähän elinkautiseen.

Minua häiritsee lähinnä tätä työelämän teatteri, cv-stä alkaen kaiken tulee olla teennäistä ja epäaitoa ja liioittelevaa ja antaa vähän sellainen some-kuva ihmisestä, hyvin kiilloteltu, ilman virheitä.

Sitten siellä töissä näytellään eri vaatteissa missä muuten oltaisiin ja pakko mielistellä ylempiä henkilöitä ja asiakkaita vasta onkin mielisteltävä, ei saa näyttää sellaisia ilmeitä, eikä puhua kuten haluisi tai olisi luonnollista, pakko vain näytellä ja tavallaan valehdella.

Monilla tämä sama jatkuu vielä sukulaisten kesken, täytyy aina väkisin antaa joku ylihyvän ihmisen kuva ja olla tietyistä asioista aina samaa mieltä, muutoin kaikki suuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin lapsia pitää tehtailla kokemaan sama pähkähulluus ja kärsimään siitä ehkä seuraavat sata vuotta ilman, että nämä ovat millään tavalla antaneet suostumustaan tähän elinkautiseen.

Ei ole, eikä tule.

/AP

Oli muuten hyvä herätys tähän, kun lääkäri sanoi että saatan sairastaa kamalaa, etenevää ja tappavaa tautia.

Eka rektioni oli "huh, nyt voin hellittää, ei tarvi saada maailmaa valmiiksi".

Eli juu. Ollaan ihan harhapoluilla.

Vierailija kirjoitti:

Oli muuten hyvä herätys tähän, kun lääkäri sanoi että saatan sairastaa kamalaa, etenevää ja tappavaa tautia.

Eka rektioni oli "huh, nyt voin hellittää, ei tarvi saada maailmaa valmiiksi".

Eli juu. Ollaan ihan harhapoluilla.

Onko sen taudin nimi on elämä?

Olemme vain ruskeita kuivuneita puunlehtiä tuulen riepoteltavan Jumalan teatterissa vailla ilman mitään vastuuta, koska Jumala on jo määrännyt mitä teemme.

Lapsena sitä luulee että aikuiset tietää kaiken ja sitä haluaa olla itsekin aikuinen, mutta sitten kun sitä on, niin huomaa, että ne aikuisetkaan ei tiedä mistää mitää ja ne on yhtä sekasin ku kaikki lapsetkin, itseasiassa jopa enemmän sekaisin. Siinä on 2 vaihtoehtoa, joko lähtee itse kasvamaan, tai pysyy hullunmyllyssä mukana, kumpikaan tie ei ole helppo

Vierailija kirjoitti:

Olen syrjäyttänyt itselleni maalle, missä asun itsekseni metsän reunasa.  Yritän olla näkemättä ja kuulematta mitä muu maailma tekee.

Erinomainen valinta sinulta

Toisia et voi hallita, mutta itse voit valita totuuden.

Niin on, juuri niin kauan kuin suostuu elämään näyttelijänä muiden ohjaamassa teatteriesityksessä. Asia muuttuu sitten kun sisäistää, että omasta elämästään voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa eikä siinä tarvitse esittää muiden tai yhteiskunnan asettamia kireitä rooleja. Kannattaa hankkia omilla ansioillaan taloudellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja alkaa elämään omaa elämäänsä viis veisaamatta miten ulkopuoliset kuvittelevat, että "pitää" elää, pukeutua, harrastaa, ajatella jne.