Kertooko lapsesi koskaan totena asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut? Meidan kaksivuotias tytto sanoi, etta isa tukistaa hanta joskus. En usko, etta han edes tietaa,

Kertonut ihan ihme juttuja esim. kotona ei ollut ruokaa, vaikka just syöty jne.

että on käynyt eräässä kerrostalossa kanssani silloin kun hän oli vauva. Näki auton ikkunasta talon ja päätti alkaa moista inttämään :-) Saa nähdä mitä keksii kun vielä kasvaa.

kun ei ole vielä uudessa kodissa käynyt suihkussa. Oltiin asuttu jo muutama viikko siinä vaiheessa uudessa kämpässä, että oltiin ehditty kyllä peseytymään monen monta kertaa.

Parhaiten tietysti muistiin jäävät ne julkisilla paikoilla tehdyt itkunsekaiset tilitykset siitä, mitä vanhemmat ovat kotona hänelle tehneet... :o/

Kerran tyttö alkoi kaupassa yhtäkkiä itkunsekaisella äänellä anelemaan, että jos hän on kiltisti, saako hän edes vähän ruokaa? (Selvennykseksi pitää kertoa, että meillä syödään kyllä ihan normaalisti 5 ateriaa päivässä, eli tuskin lapsi nälkäkuolemaa oli tekemässä vaikka siltä näyttikin.)

Joskus taas selvitettiin pitkään ja hartaasti tytön isältään saamaa selkäsaunaa. Lopulta älysin pyytää tyttöä antamaan minulle samanlaisen selkäsaunan kuin isä antoi hänelle. Tyttö leikki ottavansa vettä kauhalla ja heittävänsä sitä minun selkääni ja sihisi sitten niinkuin saunan kiuas... Tätä voisit sinäkin kokeilla tuon tukistuksen kanssa, niin näet mitä tyttö oikeasti tarkoittaa.



Ne ovat vielä hauskoja juttuja, kun lapset keksivät omia satujaan jotka selvästi eivät ole totta, mutta kun tulee noita tabuja mukaan juttuihin, on aika inhottava olo alkaa niitä selvittelemään ja miettiä jatkuvasti mitä tyttö selostaa kodin ulkopuolella...

ja sanoi että me äidin kanssa aina käydään tuossa alkossa ostoksilla :=0

en ole siellä vielä yksinkään käynyt kun aukesi vasta talven aikana..

että kun minä (äiti) olin 3-vuotias, hän hoiti minua. Hän oli myös duunissa ja rakensi laivoja silloin. Ja hänellä oli myös duunikaveri, joka kuoli.



Että sellaista tänään. Mitähän huomenna :)



Ai niin, ja yksi päivä ilmoitti, että isänsä hakkaa hänen päätään takkaan. Jep.

eivätkä he pysty erottamaan mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Siksi lapsilta kuulee usein mitä ihmeellisempia juttuja.

Usein illalla alkaa sanomaan, ettei ole saanut ruokaa koko päivänä ja siis ihan normaalit ateriat välipaloineen meilläkin syödään. Mummolassa saattaa sanoa, ettei ole moneen päivään syönyt mitään :)



Kerran meillä oli vieraita ja poika tunki syliin ja sanoi:" Pitäisit äiti joskus mua sylissä, kun sä et koskaan pidä." Kyllähän minä istuisin vaikka kaiket illat sylikkäin, mutta eipä herraa yleensä kiinnosta.



Sit välillä uskoo, että yöllä näkemänsä unet on totta ja väittää kivenkovaa, että ollaan oltu jossain paikoissa tai tehty jotain, ihmettelee vaan kun äiti ja isä ei muista.

Tuo ei ole missään tapauksessa totta, mutta jostain syystä hänelle on jäänyt sellainen mieleen, että siellä on käyty.



Tämä tuli puheeksi kerran, kun ajoimme Kuopion ohitse pohjoiseen, niin sairaalan kohdalla hänelle tuli mieleen, että tutulta näyttää.