Työkaverin käytös, en ymmärrä?
Esimerkki tilanteesta. Istun kahviossa kahvitauolla itsekseni ja tämä kyseinen henkilö tulee istumaan samaan pöytään vastapäätä ja alkaa höpöttää omista asioistaan. En koskaan pyydä häntä kahville tai muuten juttele. Olen kyllä kaikille aina kohtelias ja ystävällinen, kerran töissä ollaan. Hän aloittaa kertomaan, että on ensi viikolla menossa leikkaukseen ja jos kysyn, että aijaa mihin leikkaukseen niin hän vastaa tähän, että ei kuulu sinulle. Yhtenä kertana puhui puolisostaan ja vastasin tähän, että en tiennytkään että sinulla on puoliso, johon vastasi että sä nyt et ole koskaan ollut kiinnostunut mun asioista.
En ymmärrä ollenkaan tätä käytöstä, miksi puhuu omista asioista minulle, jos ei sitten tahdokkaan puhua? Koskaan ei kysy kenenkään muiden asioista. Ongelmaa ei ole jos vain nyökyttelen ja kuuntelen, mutta heti jos vastaan jotain tai osallistun keskusteluun niin alkaa tylytys. En ole koskaan vastaavaan törmännyt ja olen aika hiljainen ja kiltti ja tämä on alkanut ahdistaa.
Neuvoja?
Kommentit (15)
Minä en kiinnostuisi tuollaisen höpötyksistä ensinkään. Antaisin hänen pulputtaa asioitaan, mutta en tekisi minkäänlaisia kysymyksiä.
Sinun pitää vain kiltisti kuunnella eikä kysellä mitään. Katsos hän kertoo juuri vain sen minkä haluaa. No ei vaan oikeasti kannattaa poistua takavasemmalle eikä turhaa pohtia miksi. Energiasyöppö.
Haluaisin jotenkin ymmärtää tällaista käytöstä, mistä johtuu, jotta osaisin ehkä suhtautua paremmin, ettei ahdistaisi aina nämä kanssakäymiset ja näitä on ollut nyt enenevissä määrin. Mietin jo että lakkaan pitämästä taukoja etten joudu tylytyksen kohteeksi. AP
Minulla oli tuollainen tuttu, joka kertoili asioistaan ja kun ihmiset kommentoi tai kyseli niin joko ei vastannut, kierteli tai alkoi ivallisesti pilkkaamaan toista uteliaaksi. Vähitellen kukaan ei sitten enää vaivautunut tämän kanssa juttusille ja alkoi valittaa ettei hänestä välitetä! Jotkut ihmiset on outoja ja huomionhakuisia. Ala menemään kahville vain jonkun kaverin kanssa ja keskityt hänen kanssa jutteluun. Kyllä tuo poistuu teidän seurasta aikanaan.
Kyllä tuollaisesta on normaalia loukkaantua, että olet udellut hänen yksityisiä terveysasioitaan! Ehkä ap:lta itseltään puuttuu sosiaaliset taidot ja tahdikkuus.
Entä jos kokeilisit a) vaihdat puheenaiheen tylysti johonkin triviaalimpaan: "Jahah, syksy alkaa tulla ja kohta saakin kaivaa paksumpaa vaatetta esille." ja jos alkaa tylyttään niin jatkat vaan, että "Nythän on muotia syysloaferit." Tyhjänpäiväistä löpinää vaan tilalle tai b) vilkaiset puhelinta, huokaiset, nouset ylös ja lähdet pois osoittaen näin, ettei kiinnosta pätkääkään.
Tai otat mukaan lehden / kirjan johon keskityt ja annat hänen puputtaa juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaisesta on normaalia loukkaantua, että olet udellut hänen yksityisiä terveysasioitaan! Ehkä ap:lta itseltään puuttuu sosiaaliset taidot ja tahdikkuus.
Miten voi pitää uteluna sitä, että itse kertoo asioistaan? Miten muiden pitäisi ymmärtää missä menee raja juuri tällä tyypillä juuri tässä asiassa? Naurettavaa. Yleensä jos ei halua omista asioitaan puhua niin voi olla kokonaan kertomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tai otat mukaan lehden / kirjan johon keskityt ja annat hänen puputtaa juttujaan.
Mulle kerran vastaavanlainen törkimys alkoi pajattaa omia juttujaan ja kun en keskeyttänyt videon katsomista alkoi paasata miten olen epäkohtelias ja epäsosiaalinen. Vastasin että jokainen tekee tauollaan mitä haluaa ja just nyt sun jutut ei kiinnosta. Eipä tullut enää juttelemaan, mutta mietin mitähän liikkuu ihmisen päässä, joka vaatii toisilta räyhäämällä huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Somessahan tämä on tuttu ilmiö. Laitetaan päivitys: "Ette uskokaan mitä minulle tänään tapahtui! Siis tämä on taas ollut niitä päiviä, että todellakin keittää ja enpä koskaan olisi siitä ihmisestä uskonut. Aaah, tänään varmistui niin ihana asia, syksy sai aivan uuden suunnan, muutoksen tuulia..."
Ja sitten, kun kysyy, että mitä, mihin liittyy, voiko onnitella tms - ei vastata mitään.
En osaa sanoa, mikä työkaveriasi vaivaa. Kuulostaa todella oudolta. Itse vaan nyökyttelisin hiljaisena ja liukenisin paikalta heti, kun mahdollista. Ei tuollaisten ihmisten käytöksen pohtimiseen kannata liikaa aikaa ja energiaa tuhlata.
Ei vastata mitään tai vastaus on, että tietäjät tietää.
Joo älä tuhlaa aikaasi hullun mielenkäänteiden miettimiseen. Vastaile kohteliaasti ja pyri välttelemään.
Omassa suvussa näitä riittää. Kohtelevat kuin syöpäistä, alentavat ja kiusaavat, pahoinpitelevät ja tekevät jopa rikoksia minua kohtaan, mutta sitten ihmettelevät silmät pyöreinä kun en soittele heille. Ja uhriutuvat, jos vastaanotto on johonkin törky-yhteydenottoon huono tai nihkeä.
Elävät pää omassa perseessään ja ihmettelevät kun en halua nuolla sitä kuin tikkaria. Hyh, pysykööt kaukana minusta.
Ei kukaan ole syyttä töykeä. Mitä jos ap koittaisit puhua hänelle toisella tavalla? Mitä jos kehuisit tai suhtautuisit kiinnostuneesti? Hän selvästi kaipaa huomiota. Voi olla yksinäinen. Kuuntele nyt ainakin, se on vähintä mitä voit tehdä. Ihmisillä on myös välillä huonoja päiviä, eikä siitä saa suuttua.
Somessahan tämä on tuttu ilmiö. Laitetaan päivitys: "Ette uskokaan mitä minulle tänään tapahtui! Siis tämä on taas ollut niitä päiviä, että todellakin keittää ja enpä koskaan olisi siitä ihmisestä uskonut. Aaah, tänään varmistui niin ihana asia, syksy sai aivan uuden suunnan, muutoksen tuulia..."
Ja sitten, kun kysyy, että mitä, mihin liittyy, voiko onnitella tms - ei vastata mitään.
En osaa sanoa, mikä työkaveriasi vaivaa. Kuulostaa todella oudolta. Itse vaan nyökyttelisin hiljaisena ja liukenisin paikalta heti, kun mahdollista. Ei tuollaisten ihmisten käytöksen pohtimiseen kannata liikaa aikaa ja energiaa tuhlata.