Onko jonkun lapsella ollut psyykkisiä oireita?

Hae apua nopsaan ettei tilanne entisestään huonone. Oma lapsi oirehti pari vuotta sitten ja kävimme viikoittain yli puolen vuoden ajan kasvatusneuvolassa. Lapsi kärsi jonkinasteisista pakko-oireista ja asiotia piti varmistella, nämä haittasivat häntä itseään ja myös kotiväkeä.



Tilanne rauhoittui ja nyt ei tarvetta käynteihin enää ole, kuitenkin on sopimus että jos ongelmat uusiintuu otamme heti yhteyttä.



Siellä ei leimata ketään loppuiäkseen. On hyvä ja ennen kaikkea lapsen etu hakea sitä apua. Siellä on moniammattilinen ryhmä jossa psykologi, olikohan sosiaalityöntekijä ( ei pidä sotkea sosiaaliviraston työntekijään ) ja lasten psykiatri.



Ensin kävimme lapsi kävi psykologin juttusilla minä tämän toisen sosiaalityöntekijän luona ja yhteispalavereitakin oli ja he kartoittivat tilannetta ensin ja sitten käytiin niin että minä ja lapsi koko tiimi kohdattiin. Lääkäri teki arvion ja suosittelivat viikottaista keskustelua jossa sitten kävimmekin ja lopuksi olimme taas kaikki koolla ja lapsi kertoi ettei koe enää tarvitsevansa näitä tapaamisia.



Tilanne on täysin rauhoittunut ja nuo ongelmat on vain muisto. Nyt palautui mieleen ja oli hyvä että ymmärsin hakea apua.



Tuosta leimaamisesta vielä, emme kertoneet tästä edes opettajalle tai kavereille, ei naapurille eikä ystäville koska lapsi ei halunnut ja sovittiin tapaamiset kouluajan jälkeen ettei kyselyjä tulisi miksi on poissa. Kasvatusneuvolassa ymmärsivät asian hyvin ja olivat todella ihania ihmisä koko tiimi. Ymmärsivät ettei lapsi tarvitse lisäkärsimyksiä enempää.