Lue keskustelun säännöt.
Amnesty harrastaa ankaraa Israel-panettelua ja syyttää kaikesta Israelia!
08.08.2025 |
Koskaan ei mainita esimerkiksi väärennettyjä kuvia Gazan nälkäännäkevistä, ei HAMASIN syyllisyyttä, ei sitä että HAMAS varastaa kaiken ruoan, ei kaikki on Israelin syytä!
kirje
#. Nyt vaadimme hallituksia ympäri maailman toimenpiteisiin, jotta Israel lopettaa palestiinalaisten kansanmurhan Gazassa.
Gazassa lapset kuo levat nälkään. Israel pom mittaa ihmisiä, estää hätäapua pääsemästä Gazaan, näännyttää ihmisiä hengiltä, tapp aa epätoivoisesti ruokaa etsiviä siviilejä ja tu hoaa järjestelmällisesti pale stiinalaisten elämän edellytykset Gazassa.
Israel syyllistyy kans anmurha an. Se on pysäytettävä! (IIIKKK SANA KAN SANM UR HA TAAS MAINITTU IIIK)
TEE HÄTÄLAHJOITUSPäivitys Amnestyn kenttätyöntekijältä Gazasta:
Kun Gazaan julistettiin tulitauko, olimme riemuissamme. Pääsisimme vihdoinkin palaamaan kotiimme pohjoisessa.
Palasimme kotiin 8. helmikuuta, mutta olimme enemmän peloissamme kuin onnellisia. Pelkäsimme, että kotimme olisi tuh outunut täysin. Onneksi se oli vielä pystyssä, vaikka talon julkisivuun oli osunut kran aatteja ja seinissä oli jälkiä tulipalosta.
Mutta sisällä ei ollut lainkaan huonekaluja tai vaatteita, jotka olimme jättäneet sinne, kun jouduimme jättämään kotimme lokakuussa 2023. Edes keittiövälineitä ei ollut jäljellä. Talomme oli ryöstetty. Jäimme silti sinne. Siivosimme ja korjasimme minkä pystyimme. Ostimme joitakin kalusteita. Sopeuduimme tilanteeseen ja asuimme siellä kolme kuukautta. Meillä oli vaikeuksia saada riittävästi juomavettä, mutta tulitauon aikana emme kuitenkaan odottaneet kuolemaa.
Aselepo rikottiin ja sota palasi. Se palasi repimään sielujemme rippeet. Rajanylityspaikat suljettiin, hinnat nousivat pilviin ja tavarat alkoivat loppua vähä vähältä. Istutin talon taakse vihanneksia, minttua, kurpitsoja, chilejä, munakoisoja ja basilikaa, jotta niitä olisi saatavilla. Mutta suurempi kamppailu alkoi nälkä. Ei ollut jauhoja, ei ruokaa. Elämämme muuttui helvetiksi yhdessä yössä.
Kommentit (6)
Palaatko kun olet lukenut aiheesta vähän lisää? En jaksa vääntää ihmisten kanssa, jolla on perusasiat hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon kristittyjä sionisteja ja Israelin ystäviä, tutkija Timo R. Stewart totesi Hesarissa. Suomen Kuvalehdessä marraskuussa hän arveli heitä olevan mahdollisesti jopa puoli miljoonaa.
Laittaisin kaikki vassarit leirille.
Israelin armeija hyökkäsi naapurustoomme 15.5. ja alkoi pommittamaan aluetta umpimähkään.
Pakenimme kodistamme tulituksen ja kranaattien keskellä ottamatta mitään mukaamme. Juoksimme kadulle ja vaeltelimme ilman päämäärää tuntematonta polkua pitkin. Tajusimme, että olimme palanneet pahimpaan kärsimykseen: pakolaisuuteen.
Pakenimme tyttäreni kotiin Gazan kaupungissa. Suurelle perheelle, kuten minun perheeni, elinkustannukset ovat erittäin korkeat ja monenlaisesta ruuasta oli pula. Himoitsimme monia ruokia. Emme olleet maistaneet lihaa tai makeisia kuukausiin. Elämme nälänhädän keskellä.
Lapsiemme kärsiminen nälässä repii meitä. Elämästä Gazassa mahdotonta. Elämme nöyryytyksen ja tuhon keskellä.
Kyllä, Gazan kaistalle saapuu rajoitetusti hätäapua, mutta se ei riitä vastaamaan valtavaan tarpeeseen. Apu, joka pääsee perille, tavoittaa vain harvoja ihmisiä.
En häpeä sanoa tätä julkisesti: minulla, kuten myös perheelläni ja lapsillani, on nälkä.
Kerron totuuden sellaisena, kun se on.
Emme kestä nälän aiheuttamaa tuskaa.
Emme ole heikkoja, mutta sota on murskannut luumme ja saarto on tyhjentänyt vatsamme.
Emme ole kerjäläisiä. Olemme ihmisiä, joilla on oikeus ihmisoikeuksiin. Olemme tämän maan ihmisiä.
Meidät on saarrettu. Meitä näännytetään nälkään.
Sanon, mitä tunnen. Sen, mitä jokaisessa kodissa Gazassa tunnetaan. Lapsemme ovat nälkäisiä ja me tai stelemme selviytyäksemme. Taist elemme jokaisesta ruoanpalasta. Tais telemme elämästä.
Olen ihminen. Olen isä, veli, naapuri.
Tunnen ihmisten tuskan, koska elän sitä joka hetki.
Sen jälkeen, kun meidät vietiin kodeistamme pohjoisessa viimeisimmän hyökk äyksen aikana, Israelin joukot etenivät naapurustoomme ja tuh osivat jokaisen talon, mukaan lukien meidän kotimme. Se tuho ttiin julmasti. He tuho sivat muistomme kodistamme, jokaisen talossa elämämme hetken yhdeksän vuoden ajalta.
Me emme ku ole vain pom meihin. Me kuo lemme myös nälkään.
Nälkä on tuho nnut koteja, saanut vanhukset itkemään ja tehnyt leivästä asian, josta unelmoidaan.
Ennen kritisoimme ilmasta pudotettua hätäapua. Se oli vaarallista ja tehotonta. Joissain tapauksissa ilmasta pudotetut metallitölkit tapp oivat ihmisiä. '(JO ON POTASKAA TAAAS!)
Mutta ilmasta pudotettu hätäapu oli paljon armollisempaa kuin nykyinen jakelumenetelmä, joka vaatii kymmeniä ihmishenkiä joka päivä.
Nöyryytys. Häpeä. Tappaminen. Ryö stöt. Veri. Huoli. Suru.
Kävelemme kuolleina.
Emme ole kunnossa.